Meillä sairastetaan ehkä koronaa, ja pelottaa että lapsellamme raju tautimuoto. Olisi sata muutakin huolta ja kysymystä, mutta mistä saamme tietoa ja apua?
 |
| Lääkäriin ja hoitoon tuosta vain pääsy on juuri päättyneen menneisyyden ylellisyyttä. |
Naapurustossamme on ollut kahdessa perheessä (toisessa parhaillaan, toisessa kaksi viikoa sitten alkanutta)täysin samantyyppistä tautia kuin meillä: kuivaa yskää, kurkkukipua, pää- ja lihaskipua, kuumetta, meidän ja myös toisen naapurin perheessä leimallinen oire myös kova jano ja suun kuivuus. Aikuisilla. Pienillä lapsilla todella lievät oireet tai lähes oireeton, lyhyt nopea tauti.
Ketään ei ole testattu, koska osa ei ole ollut osannut epäillä koronaa vaan laittanut influessan piikkiin, ja meitä nyt sairastavia ei enää testata. Kuitenkin yhdessä sairasperheessä on ollut mahdollinen kontakti testillä pari viikkoa sitten todettuun koronapotilaaseen. Kyseessä ei kuitenkaan ollut lähikontakti, jota THL on pitänyt testiin pääsyn merkkinä. Voi kuitenkin olla, ettei sekään enää riitä testiin pääsemiseen. En enää pysy perässä THL:n jatkuvasti kummallisemmiksi käyvissä linjauksissa.
Mainitsen tässä, että olen pyytänyt koronatestiin pääsyä sekä Mehiläisessä että Terveystalon Alppikadun pisteessä lääkärichatissa. Kriteerit eivät täyty. Eivät vaikka meillä on kontakteja Suomen italialaisiin, olemmehan suomalais-italialainen perhe. Chatissa lääkäri ei suostunut vastaamaan läheskään kaikkiin kysymyksiini. Esimerkiksi kun kysyin, voiko suun kuivuus eli jano olla koronan oire, hän vastasi että sehän nyt on ihan tavallisen flunssan oire. Juuri näillä sanoilla.
Olen sairastanut todella monta hengitysinfektioita elämässäni, eikä tällaista janon tunnetta ole ollut koskaan. Voisin juoda koko ajan vettä, ja silti tuntuu kun en olisi juonut yhtää koko päivänä. Myös pikkulapsilla oli kova jano kun he olivat oireisia, pyysivät koko ajan vettä. Tämä on minulla muutenkin kaikin puolin tauti, jollaista en ole koskaan kokenut; tässä on jotakin erilaista kaikkiin muihin flunssiini ja influenssoihini nähden. Muun muuassa pitkään jatkuva todella kuiva yskä, jota olen ensimmäistä kertaa elämässäni hoitamaan yskänlääkkellä. Olen rajuimpienkin yskien kanssa tähän mennessä pärjännyt ilman. Yleensä yskäni on päivän, pari kuivaa ja sitten kostuu ja muuttuu lohkeavaksi.
Oma vahva epäilyni ja mielipiteeni on, että Suomen testit ovat loppumassa, eli me emme käytä niitä siksi ettei niitä ole. Olen saanut vinkin HUS:in työntekijältä, että näin todella olisi. Tämä on toki vain hänen sanansa. Mikä on totuus, sen tietävät vain harvat ja valitut Suomessa. (edit. 16.3. maanantai: Suomen terveysviranomaiset myöntävät Helsingin Sanomissa että testejä on vähän)
Näitä alueen lapsia on ollut koulussa oireisina sekä myös viime tiistaina Kansallisteatterissa koululaisnäytöksessä ainakin yksi oireinen. Koulussa on ollut viime viikolla lapseni luokalla puoli luokkaa pois koulusta flunssan takia (osa ehkä myös varotoimenpiteenä) ja myös yksi opettaja on ollut köhäisenä töissä. Sekä oma lapseni oli viime viikolla koulussa päivän, jonka jälkeen heti valitti heti väsymystä ja kurkkukipua ja sanoi, että ehkä oli kurkku kipeä aamullakin mutta ei ollut tullut ajatelleeksi kertoa. Näinhän lapset, tehokkaat tartuttavat, usein saattavat tehdä. Eivät ymmärrä ajoissa kertoa alkavia oireitaan. Ja siitä alkoi hänen koronansa.
Ja THL jatkaa valheensa toistamista, että Suomessa ei vielä epidemiaa.
Tällä hetkellä vanhimmalla lapsellamme on muodostumassa rajumpi tautimuoto. Hänellä on perussairauteen verrattavissa oleva (tai ainakin pelkään niin, mm.tästä kaipaisin lisätietoa Suomen terveysviranomaisilta) tapahtuma terveyshistoriassa eli sairastettu neuroborrelioosi. Suomessa on varmasti valtavasti muitakin ihmisiä, jotka miettivät huolestuneena, mitkä kaikki asiat voivat tarkoittaa riskiryhmään kuulumista, ja miettivät pätevätkö riskiryhmäluokitukset missä määrin myös lapsiin.
Syöpäsairas lapsi on varmasti riskiryhmää, mutta ovatko neuroborrelioosin sairastaneet, hengitysvaikeuksista, allergioista, astmasta, yms. yms. kärsivät. Huolen ja kysymysten aiheita on lukemattomia tällaisessa tilanteessa. Ja kun oma lapsi sairastaan, kaikki huolet voi nostaa vielä potenssiin sata.
Äsken lapseni kuume alkoi rajusti nousta, hän tärisi kolmen paksun peiton alla ja oireili tavalla, joka aiheutti suuresti huolta. Kuumelääke ei ensin tuntunut tehoavan ( Panadol, iburofeiiniahan ei suositella ainakaan Ranskan terveysviranomaisten mielestä annettavan koronapotilaalle, sillä se voi pahentaa oireita.)
Tällaisissa tilanteissa eli mahdollisten riskiryhmäläisten kohdalla testi olisi ensiarvoisen tärkeä (ja tietysti muutenkin, miten Suomi voi arvioida mahdollisen laumaimmuniteetin koon jos mitään tilastoja tautitapauksista ei ole, kun WHO:ta myöten suositellaan agressiivista testaamista), jotta voitaisiin sitten olla rauhallisia, jos olisikin niin, että olen koko ajan ollut väärässä ja tauti ei olekaan koronaa. Missä tahansa muussa taudissa lapseni korkea kuume on normaalia, mutta koronassa, onko se?
Yritin soittaa päivystysnumeroon, siellä takaisinsoittojärjestelmä ja edelleen parin tunnin jälkeen odotan soittoa. Olin jo soittamassa ambulanssia, kun yhtäkkiä lääke tehosi ja lapsi piristyi. Nyt hän katsoo piirrettyjä virkeänä ja syö suklaakeksejä, jotka hänen lähellä asuvat kumminsa eli minun veljeni vaimoineen toi oven taakse, kuin enkelit he siihen ilmestyivät juuri kun hätä oli suurin.
Puhuimme hetken aikaa kaukana toisistamme, he pihatiellä, minä ovensuussa. Jaoin huoltani, kevensin huoltani, sain tukea. Ja olisimme maksaneet vaikka mitä, jos olisimme voineet halata toisiamme, olisin voinut pyytää heitä kylään ja kaikki olisi niin kuin ennen, silloin kun tämä painajainen ei ollut vielä alkanut.
Äiti, miksi Jumala loi koronaviruksen, lapseni kuiskaksi pahimman horkkansa aikana. Olimme ensin päättäneet, ettemme lapsille kerro tämän voivan olla koronaa etteivät he turhaan huolestu, sillä eihän heidän tarvitisisi tietää: lapsille tämä on lievä, me aikuiset olemme jo hieman paranemassa tai miehellänihän tauti on astetta lievempi koko ajan ollut kuin minulla. Sitten kun olisimme kaikki jo selkeästi terveitä, kertoisimme tilanteen.
Mutta lapsi arvasi sen itse. Onko tämä koronaa, hän kysyi. Silitin hänen päätään ja sanoin, että sitä emme voi varmasti tietää, voi olla että on. Mutta vaikka onkin, niin se on lapsille lievä ja vain vanhuksille voi olla vaarallinen, toistelin sitä lasta suojelevaa lausetta jota olen jo pitkään lapsilleni toistellut. Se vain sairastetaan kuin mikä tahansa flunssa tai influessa, muistathan, sinulle on ennenkin niitä ollut ja parin päivän päästä ne menevät ohi. Sitä on nyt paljon liikkeellä, se on sittenkin tullut sieltä Italiasta myös Suomeen ja Suomessa ihmisiä ei laiteta karanteeniin kuten Italiassa, joten tauti leviää enemmän.
Olemme italialais-suomalainen perhe ja Italian tilanne ja karanteeni on meille hyvin tuttu, seuraamme sitä päivittäin lasten isovanhempien kautta. He elävät sitä todellisuutta, he onneksi elävät maassa jossa koronaa vastaan yritetään taistella ja Italiassa karanteeni on jo alkanut tuottaa hedelmää pohjoisessa, josta epidemia alkoi ja jossa ei enää tautitapauksia ole.
Emme olisi ikinä arvanneet, että jännitettyämme viikkoja Italian isovanhempien, sukulaisten ja ystävien tilannetta, me täällä Suomessa saamme sen.
Olen puhunut tästä aiheesta pitkään, olen kirjoittanut blogissa lukuisia kirjoituksia, olen yrittänyt jakaa omalta pikkuriikkiseltä osaltani tietoa ja näkökulmaa asiasta, erityisesti Italian näkökulmaa. Ja nyt olemme tässä tilanteessa.
Meidän elämämme on muuttunut peruuttamattomasti, koko maailma on muuttunut peruuttamattomasti ja tulee muuttumaan. Lapsemme täyttää aivan kohta kymmenen vuotta, kauan odotetut isot synttärit jotka luvattiin järjestää kavereille Triplan Surf Housessa sen kunniaksi että tulee ensimmäinen kaksinumeroinen luku täyteen. Oli jo kutsuttu kummit ja mummo ja ystävät kylään kotijuhliin toisena päivänä.
Nyt on vääjäämätöntä, että olemme koko tuon syntymäpäivän ja suunnitellut juhlapäivät kotona karanteenissa, kaukana kaikista. Kukaan läheinen ei voi tulla halaamaan syntymäpäiväsankaria, kummisetä ei voi nostaa ilmaan kymmentä kertaa, emme voi katsoa yhdessä pöydän ympärillä kun hän puhaltaa kymmenen kynttilää kakusta.
Mutta totta kai juhlimme. Aiomme tilata netistä (jos vielä ehdimme) surffiteemaiset lautaset ja koristeet, ehkä pari tekopalmua ja muuta surffimaista. Koristelemme koko kodin ja pidämme kotona oman perheen kesken niin isot ja hauskat juhlat, että ne muistetaan vielä vanhuksina.
Tosin vaikka karanteeni on ikävää, silti hartaasti toivoisin että olisimme tällä hetkellä karanteenissa kaikki suomalaiset, kuten Italiassa ollaan.
Onneksi tässä tilanteessa on ystäviä, joiden kanssa voi puhua puhelimessa, lähettää viestejä. Kiitos kaikille jotka olette olleet ja olette edelleen tukemassa meitä. Läheiseni ja ystäväni totta kai tukevat, äitini, naapurimme, kaikki. Mutta myös te lukemattomat aiemmin minulle tuntemattomat, jotka olette lähettäneet viestejä, kannustusta, kauniita sanoja ja tukea. Te jotka olette kertoneet että kirjoitukseni ovat avanneet silmiänne koronasta ja olette saaneet paljon uutta ajateltavaa ja havahdusta siitä, mitä on ollut tulossa jo pitkän aikaa.
Vaikka olen kirjoittanut koronasta suorasanaisesti ja varmasti monen mielestä ärsyttävästi, olen saanut negatiivista palautetta yllättävän vähän. Vaikka tietysti täytyy varautua siihenkin, että sitä tulee, se kuuluu asiaan ja bloggaajan todellisuuteen. Mutta siitä ei nyt kannata jaksaa alkaa kommentoida, että enhän voi varmasti tietää onko tämä koronaa, voi olla että luulen vain. Kyllä. Tiedän tämän argumentin todella hyvin. Ja juuri siksi olisi niin äärettömän tärkeää testata ihmisiä paljon ja matalalla kynnyksellä. Jotta ihmiset voisivat olla varmoja että meillä on se tai sitten ei, ja toimia sen mukaan.
Veikkaan että harvalla karanteeni pysyy missä tahansa perusflunssassa niin ehdottomana kuin sen täytyisi pysyä, jos ei varmasti tiedä onko koronaa. Sillä hetkellä kun tajusin että tämä on koronaa, suljimme kaikki ovet, kuvaannollisesti ja osin konkreettisesti. Eihän meillä kukaan ole sairauden aikana käynytkään, mutta mieheni esimerkiksi on hyvin lievässä kurkkukivun vaiheessa käynyt kahdessa ruokakaupassa ja kahdessa apteekissa. Ja minä olen haahuillut kahdella eri Mehiläisen toimipisteellä lääkärin vastaanotolla. (Viime viikon tiistai iltapäivällä klo 14 aikaan Leppävaarassa ja viime perjantaina klo 19 aikaan Töölön toimipisteessä).
Jos olisin tiennyt että minulla oli korona, en olisi ikimaailmassa tehnyt niin eikä mieheni olisi seikkaillut kaupoissa ja apteekeissa tartuttamassa. Mutta emme tienneet ja olin vain niin peloissani outojen oireideni takia (järkyttävä, ennenkokematon yskä ja toisella kerralla kylki- ja ylävatsakivut, joiden pelkäsin kertovan keuhkokuumesta.) Tein silloin ajattelemattomuuksissani sen, mitä Suomen terveysviranomaiset kehottavat välttämään: ei saa mennä lääkäriin, vaan pitää ensin soittaa. Harhauduin ajattelemaan, kuten olin ennenkin tottunut ajattelemaan, että yksityislääkärille voi totta kai mennä aina kun haluaa.
Lopuksi haluaisin näin koronapotilaan näkökulmasta sanoa ja vedota hallitukseen, päättäjiin ja THL:n väkeen, että me suomalaiset tarvitsemme nyt enemmän tukea ja apua tilanteeseemme. Tarvitsemme järeämpiä suojelutoimia, jotta voimme tuntea olomme edes vähän turvallisemmaksi tässä tilanteessa. Ne lukuisat ihmiset, jotka tulevat sairastumaan koronaan ja janoavat tietoa lukemattomista pienistä kysymyksistä ja huolista, isoistakin peloista, tarvitsevat paljon enemmän tukea kuin mitä nyt annetaan.
Ei riitä, että sanotaan: pysy kotona jos on oireita, älä soita turhaan neuvontapuhelimiin sillä ne menevät tukkoon (niin kuin ne ovat olleet tukossa jo monta päivää, olen yrittänyt, uskokaa minua), ja vasta kun et enää pärjää kotona, soita apua. Erityisesti tämä viimeinen neuvo, mitä se oikein tarkoittaa käytännössä? Sitä että minun tai jonkun läheiseni on tunnettava olevansa kuolemanvaarassa, ennen kuin voi soittaa apua.
Tällaiset neuvot eivät kerta kaikkiaan käy. Eikö neuvotapuhelimia voisi vaikka avata niin paljon kuin tarve on, vaikka tuhat jos tarvitsee. Nettiin sivukaupalla lisää tietoa. Ketään suomalaista ei pitäisi nyt jättää yksin hätänsä ja huoliensa kanssa.
Jos kerran Suomi on valinnut linjan, että tauti päästetään leviämään maassamme ja luodaan sitä kautta laumasuojaa seuraavaa aaltoa varten eikä edes testata, niin silloin tiedon ja neuvojen ja tukipuhelimien määrä pitäisi nostaa todella suureksi. Ei riitä, että kotiin on tulossa postissa joku infopaketti. Sitä tietoa tarvitaan jo nyt. Infopaketit vanhevat sitä paitsi nopeammin kuin uuden auton arvo kaupan pihasta ajettaessa, sillä koronatilanne ja uuden tutkimustiedon määrä elää koko ajan.
Lopetan tällä erää tähän. Voimia kaikille, pysytään yhdessä, ei anneta periksi. Muistetaan rakastaa sitä joka lähellä, kääntyä sitä kohti mikä nyt on tärkeää ja kaikkein tärkeintä: läheisiämme ja toisiamme.
(Lisäys 16.3. klo 11.15)
Laitan tähän vielä linkin THL:n sivustolle, jossa on neuvoja hoitoonhakeumisesta ja tarkkaa tietoa myös riskiryhmien ja lasten hoitoonhakeutumisesta: Milloin on hakeuduttava hoitoon.
Sain tämän linkin juuri äsken tietooni ja siinä selkeästi sanotaan, että tyttäreni kuuluu riskiryhmään: krooninen neurologinen sairaus, neuroborrelioosi lienee luettavissa tähän. Jos tulee yli 38 asteen kuume, on otettava silloin yhteyttä. Lapsellani oli aamulla 38.7 ja pysäytin nousun kuumelääkkeellä. Hän yskii kuivaa yskää ja kurkku on kipeä. Onneksi sentään ruoka maistui normaalisti aamupalalla. Eli soitan nyt terveydenhuoltoon saadakseni lapselleni hoitoa.
Nyt soitettuani Laakson terveysaseman eli Helsingin koronaterveysaseman puhelimeen ohjeiden mukaan, kerron että se on tukossa. Ensin tuuttasi varattua ja sitten ohjattiin valtakunnalliseen koronaviruspuhelimeen, jossa olen jo tuloksetta jonottanut toista tuntia aiempina päivinä. Meidän ei auta kuin lähteä itse ajamaan ja viemään häntä sinne.
Kerron myös sen, että eilen illalla soitin Helsingin päivystysnumeroon ja sain sieltä 3 tunnin kuluttua takaisinsoiton. He ohittivat täysin koronamahdollisuuden. Kysyin mitä teemme, jos lapsen tila huononee yöllä. Viekää hänet Lastensairaan. Mekö, kysyin epäuskoinsa, korona-oireiset? Kyllä, oli vastaus. Kysyin tarkennuksen vielä kaksi kertaa. Kyllä, teillä ei ole testillä todettua tautia, voitte tuoda hänet itse autolla Lastensairaalaan.
Sinä annoit minulle nämä valtuudet, sanoin puhelimessa puhuneelle hoitajalle. Teemme siis niin, jos tarvitsee. Mutta en enää voi itse olla siitä vastuussa. Itse en ikinä haluaisi lähteä koronaoireisena viemään lasta Lastensairaalaan, jossa hoidetaan syöpäsairaita ym.lapsia. Mutta jos terveydenhuoltomme näin neuvoo, niin mitä yksittäinen ihminen enää voi tehdä. Muuta kuin viedä lapsen itse koronaoireisena sairaalaan. Meidän on pakattava koko pesueemme autoon, sillä mieheni ei yksin häntä voi viedä sillä minua tarvitaan siellä paremmin suomenkielentaitoisena mukana. Ja haluan myös olla mukana muutenkin lapseni kanssa.
En myöskään halua asettaa riskiin veljeäni, vaikka hän tarjoutui vaikka keskellä yötä viemään lapsemme sairaalaan, hengitysmaskin kanssa. Itse en ole ajokunnossa henkisesti enkä fyysisesti, miehelläni onneksi on hyvät ajotaidot ja hän on tottunut ajamaan myös paineen alla ja edelleen kurkkukipuisena, onneksi muita oireita ei hänelle ole tullut. Luojan kiitos, sillä nyt hän pystyy ajamaan.
Haluan jättää ilmaan kysymyksen: Jos tilanne on jo nyt tämä neuvojen saamisen ja hoitoonpääsyn ja hoidontarpeen arvioinnin kanssa, puhumattakaan testauksesta, niin mikä se on viikon, kahden, kolmen, neljän viikon kuluttua? Kun kaikki ne koronatapaukset tai epäilyt siitä puhkeavat, jotka tässä vaiheessa ovat vielä itämässä nyt kun viruksen on anettu löyhin karanteenimääräyksin lähes vapaasti levitä? Keskimääräinen itämisaika koronassa on 4-7 päivää. Tauti kestää yleensä pitkään, varsinkin jos tulee vähänkään rajumpana muotona, kolmekin viikkoa, toipuminen ehkä vieläkin pidempään.
Ja näitä huolitilanteita tulee olemaan paljon. Olen ehkä nyt vielä eturintamassa ja monet vähättelevät tilannettamme, eivät ota tosissaan. Ei se kuitenkaan ole koronaa kuin jotain muuta flunssaa, minulla sanottiin erässä fb-ryhmässä (Äitylit) todella ikävään sävyyn ja muutenkin haukuttiin. Poistin tekstini sieltä ja poistuin itsekin välittömästi. Nyt ei enää ole edes kyse siitä, onko tämä koronaa vai ei. Ehkä ei olekaan, mistä sen tietää, jos ei ole niin myönnän ongelmitta että olin väärässä. Mutta pahinta on epätietoisuus. Kun ei pääse testiin. Kaikissa muissa maissa testataan, sitä pidetään ensisijaisen tärkeänä pandemian hillintämuotona kaikilta kannoilta. Esimerkiksi jo siksi, että jos haluaa tietää mahdollisen laumaimmuniteetin koon sitten kun taudin on annettu levitä, kuinka me voimme koskaan tietää kuinka monella on immuniteetti, jos ketään ei testata? Kuinka ihmeessä voimme sen tietää?
Ensin syömme lounaan, jonotan koko ajan Laakson terveysaseman numeroon eli sieltä uudelleenohjattuun koronapalvelunumeroon. Ja sitten lähdemme.
Lue myös muita kirjoittamiani korona-aiheisia tekstejä:
Tällaista on arki karanteeni-Italiassa - tyhjät kadut, autiot piazzat, taskussa kulkuluvat. Tämä voi olla edessä Suomessakin, mutta sekin on parempi olla tekemättä tarpeeksi
Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista loukkaa jokaista suomalaista
Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille
Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se meillekin, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?
Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)
Terveysviranomaisten ohje koronaviruksen estämiseksi: "Älä mene sairaana töihin" - helpommin sanottu kuin tehty
Koronakriisin vaikutus Italian turismiin: Venetsiassa ilmaisia aperitiiveja ja Roomassa hotelli, jossa hinnan päättää asiakas
Miehet ja vanhukset enemmistönä kuolemantapauksissa - Italian koronaviruskuolemat numeroina ja tunnelmia maskien takaa
Koronaviruspelkoa Roomassa: "Kiinasta tulevilta pääsy kielletty"
Ei teillä ole koronaa, jos sitä ei ole diagnosoitu testillä. Tuntuu tämän kirjoittelusi perusteella, että olet aika paljon viettänyt aikaa iltalehtien nettisivuilla. Koronavirus kuormittaa hoitohenkilökuntaa jo ihan helvetisti, joten ei ihme, jos ei jokaiseen kysymykseen ehdi kunnolla paneutua. Miksi teidän edes täytyy testeihin päästä? Oli koronaa tai ei, nyt tässä maailmantilassa flunssassakin on hyvä jäädä karanteeniin kotiin. Ei siihen koronaan sen kummempia parannuskeinoja ole. Jos tulee vakavia hengitysoireita, niin sitten soittoa hätänumeroon
VastaaPoistaTosi hyvä kirjoitus. Voimia perheellenne ja koko Suomen kansalle. Päättäjien toiminta on järkyttävää. Koska heiltä ei saa apua, on itse oltava mahdollisimman järkevä.
VastaaPoistaKoronaan ei ole lääkitystä, niin on miksi haluat välttämättä testiin? Oli korona tai ei niin suhtautuu ja käyttäytyy sen mukaan että olisi kotona.
VastaaPoistaOhjeistus on että jos pahasti ahdistaa henkeä eikä enää pärjää sen takia kotona-> sairaalaan. Muuten sairastaa kotona karanteenissa
Autocorrect haluaa näköjään väkisin koronasta kotonan....
PoistaMutta pointti on kuitenkin se, että vaikka testattaisiin, niin mitä merkitystä sillä on? Passittaisivat kotiin sairastamaan. Ja vaikkei olisikaan koronaa, olette kuitenkin niin kipeitä.että eristys ja kotona olo jokatapauksessa.
Paranemisia teille. Kannattaa muistaa että oman pakokauhun lietsominen vaikuttaa oireiden pahenemiseen psykosomaattisesti.
Tiedän että on vaikeaa yrittää rauhoittua ja elää tilanteen mukaan, näkeehän sen kaupoissa järjettömänä hamstrauksena
Kiitos kommentista! Testaus on ensisijaisen tärkeää maailman johtavien terveysasiantuntijoiden mukaan (mm.WHO), ja Italiassa myös tiedetään testaamisen tärkeys. Samoin esimerkiksi Etelä-Koreassa massiivinen testaaminen on johtanut hyviin tulokseen epidemian hallinnassa. En siis todellakaan tässä vain perää testiä itsekkäästi itselleni, kuten ihmiset näköjään mielellään tämän haluavat kääntää. Nimenomaan kokonaistilanteen kannalta, sillä eihän esimerkiksi laumaimmuniteetin kokoa voi tietää, jos testejä tehdään olemattoman vähän. Lievät tapaukset jäävät joka tapauksessa pimentoon, mutta minimitoimenpide olisi testata edes selkeästi oireilevat. Ja yksilön kannata testaaminen on tietysti myös tärkeää, yksilöhän elää omaa elämäänsä ja todellisuuttaa ja siinä on aivan oleellista tietää, sairastanko koronaa vai ei. Onko tämä sitä vai ei. Sitten kun toinen aalto tulee, niin ainakin tietäisi, että minä olen jo sairastanut. Ja koska ei vielä tiedetä, tarttuuko korona jo kerran sen sairasteneeseen eli syntyykö immuniteettia, niin miten tätäkään voidaan tietää ellei kerran sairastaneita tiedetä?
PoistaTässäkin on vaan se ongelma, että jos epäilee koronaa niin pitäisi saada lääkärin todistus tartunnasta että voi olla töistä pois ja saada Kelasta karanteenin ajalta rahaa. Mulla ei ainakaan valitettavasti ole palkatta varaa olla kotona varmuuden vuoksi. Puhelimet ihan ruuhkautunut, mies pakotettiin pois töistä nuhan takia eikä todellakaan lääkäriin päässyt, vaikka lentokentällä töissä.. Koronaa tuskin meillä on, mutta jos tulee niin tuskin lääkäriin pääsee sitä varmistamaan.
VastaaPoistaMeilläkin 2 perheestä ollut muutama kuukausi sitten sairaalahoitoa vaatima bakteerin aiheuttama keuhkokuume, joten pelottaa varsinkin lapsen puolesta onko keuhkot tarpeeksi hyvässä kunnossa mahdollisen uuden taudin varalta. Silloinkin kesti monta viikkoa että tauti ehti päästä pahaksi kun lääkärit ei uskonut että lapsi saanut saman taudin minulta, kunnes hengitys menikin niin huonoksi että 3 viikkoa meni sairaalassa eikä kuume meinannut laskea millään. Menee vähän aiheen ohi, mutta tuntuu ettei lääkärit kuuntele tarpeeksi hyvin jos on asiaa.
Kiitos kommentista ja todella tuo on iso ongelma minkä toit esiin, mutta nyt kun hallitus eilen päätti poikkeustoimista niin en tiedä vaikuttaako se jotenkin asiaan. Ilmeisesti ei kauheasti taloudellista turvaa vielä ole tulossa työntekijöille, en ole tarkkaan vielä perehtynyt asiaan kun olen levännyt paljon ja keskittynyt perheeseen. Ikävää kuulla teidän tilanteesta, nuo on ongelmia joita varmasti tosi moni suomalainen tällä hetkellä kohtaa. Ja ymmärrän pelkosi siitä, että sairastettu pitkä keuhkokuume voisi olla riskitekijä koronassa. Itsekin epäilen, että minulla alkuvuoden päällä ollut flunssaoireilu, luultavasti mykoplasmasta johtuva lääkärin arvion mukaan, voisi selittää miksi olen mennyt niin huonoon kuntoon tässä taudissa. Voimia, onneksi emme ole tässä tilanteessa yksin vaan voimme tukeutua toinen toisiimme!
PoistaPaljon voimia sinne! Mikään ei ole niin musertavaa, kuin se kun oma lapsi sairastuu ja etenkin se, ettei sitä oteta tosissaan. Äitinähän sitä haluaa vaan, että joku sanoo, että kaikki tulee olemaan hyvin eikä tarvi olla huolissaan. Varsinkin jos kuulutaan riskiryhmään. Se on yksi miinus puoli suomalaisessa terveydenhoidossa, että siellä aika usein jätetään ihmiset yksin ja vähätellään asioita. Ja nyt se tulee varmasti korostumaan kun terveydenhuolto ylikuormittuu. Meillä täällä San Franciscossa alkoi viime yönä ulkonaliikkumiskielto, eli aikamoisen järeät aseet on käytössä. Ulos saa mennä vain ruokakauppaan, apteekkiin tai lenkille/kävelylle jos pitää etäisyyttä muihin ihmisiin. Mutta testien vähyys on ollut täälläkin kuuma puheenaihe, eikä kaikkia testata vaikka alunperin hallitus niin lupasi.
VastaaPoistaKiitos <3 Olet aivan oikeassa siinä mitä kirjoitat - täällä tulee olemaan vielä kaoottiset paikat. Mutta täytyy vain toivoa, että tästä selvitään mahdollisimman vähin vaurioin yksilönä, kansakuntana ja maailmanlaajuisesti. Ulkonaliikkumiskielto on perusteltu, jos muuten tarpeeksi hyvin eivät ihmiset tajua pysyä sisätiloissa. Italiassahan tähän on jo menty, että vain luvalla saa olla ulkona välttämättömän syyn perusteella. Järeät keinot ovat nyt tarpeen tautihuipun tasaamiseksi. Toivottavasti se huhuttu pikatesti saataisiin mahdollisimman pian käyttöön ja laajasti, mutta ei taida ihan ensi hätään ehtiä... Voimia myös sinne, tuetaan toisiamme ja jaetaan voimaa, niin yhdessä kyllä selviämme tästä koettelemuksesta!
PoistaMoi, mä myös epäilen sairastavani koronaa. Ei ole mikään normi flunssa tämä. Nyt jo ensi oireista yli viikko. Pahaa kuumetta ei ole ja mutta väsymys sekä suun kuivuminen ovat olleet nyt kolme päivää jo. Normaalit hengitystieoireet toki läsnä. Etenkin yöt vaikeita kun joutuu juomaan ettei suu muuraudu kiinni ja sit ravaa wc:ssa. Ruoka ei oikein maistu...Nyt alkanut pikkusen yskittää, kyljet kipeänä rykimisestä. Henki onneksi kulkee mutta on tää ahdistavaa kun ei tiedä kuinka kauan tämä kestää ja meneekö pahemmaksi vai mitä.
VastaaPoista