Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista" koronaviruksen torjunnassa on loukkaus jokaista suomalaista kohtaan

Se mikä alkoi harvahkosta uutisoinnista tammikuussa, on nyt muuttunut ensin jokapäiväiseksi uutisaiheeksi ja nyt päälle vyöryväksi, ainoaksi uutistsunamiksi. Maailmassa ei tunnu enää tapahtuvan paljon muuta. Maailma on korona.

Olemme nähneet, kuinka Kiinassa kokonaisia miljoonakaupunkeja ja -alueita asetettiin karanteeniin. Suojapukuja. Hengityssuojaimia. Massiivisia desinfointeja. Täydellistä ihmisten liikkuvuuden estämistä ja eristystä.

Nyt sama toistuu Italiassa, lähes yhtä massiivisisina, demokratian puitteisiin mahtuvina poikkeustoimenpiteinä. Olemme kotitelevisiosta seuranneet päivä ja viikko toisensa jälkeen, kuin uutiskuvat näyttävät yhä pahenevaa kaaosta sairaaloissa. Näitä uutisia kannattaisi nyt Suomen päätäjienkin katsoa, kuvaa eturintamalta joka on laajenemassa meitä kohden.

Italia on kuin sodassa, kansa yhdessä rintamassa kotona pysytellen ja karanteenisääntöjä noudattaen yhteistä vihollista, koronaa vastaan. Koronan kaltaista pandemiaa voikin verrata sotatilaan, sillä samantasoisia poikkeustoimenpiteitä on otettava käyttöön.

Italialaiset päättäjät ovat yksimielisiä ja päättäväisiä siitä, että kaikki massiiviset toimenpiteet, joita tehdään, ovat ehdottoman tarpeellisia. Koska he elävät sen keskellä he tietävät jo, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Tälle viholliselle ei voi antautua taistelutta, muuten hukka perii.

Meillä on siis hyvin konkreettisia ja suunnannäyttäviä esimerkkejä siitä, mitä tulee tapahtumaan, kun virus leviää ja mitä tapahtuu, jos sitä ei alusta alkaen tarpeeksi yritä estää tai ainakin minimoida.

Muut maat ovat alkaneet jo seurata Italian esimerkkiä. Tanska on osittaisessa karanteenissa, samoin Belgia. (lähde: HS) Monessa maassa kouluja on suljettu (esim. Norja, Irlanti, Unkari), yleisötapahtumia peruttu, liikkumiseen annettu suosituksia ja rajoituksia. Suomessakin jonkin verran.

Mutta meillä Suomessa tuntuu olevan oma erikoisuutemme: antautuminen ennen kuin taistelu on edes alkanut. "Jätetään spektaakkelit muille", sanoi pääministerimme Sanna Marin. "Ei ole mitään näyttöä, että näyttävistä toimenpiteistä olisi hyötyä viruksen torjunnassa."

Pääministeri siis sivuuttaa täysin Kiinan, Singaporen, Etelä-Korean ja Italian esimerkin, jossa nimenomaan "näyttävillä spektaakkeleilla" on saatu virusta hallintaan. Kiinan ilmoituksen mukaan tautihuippu on maassa ohi ja viruksen leviäminen hiipumassa.

Meillä hallitus uskoo sataprosenttisesti (ja sokeasti) THL:n asiantuntijoita, jotka totta kai ovat alansa huippua, olen itsekin sitä mieltä että meillä on Suomessa on paljon tietoa ja taitoa monessa asiassa. Mutta jos oman maamme terveysviranomaisten uskoo olevan ainoita oikean tiedon haltijoita tässä asiassa vastoin WHO:n ja monen muun maan terveysviranomaisia, täytyy olla joko todellisuusharhainen tai suhteettoman luottavainen.

WHO:n lääketieteellinen neuvonantaja Zhong Nanshan arvioi eilen torstaina, että maailman tartuntatilanne helpottaa nopeasti, jos maat noudattavat maailman terveysjärjestön WHO:n antamia ohjeita. Hän suositteli hallituksille nyt yhtä rohkeita rajoitustoimia kuin Kiinassa on tehty.

Infektiolääkäri Asko Järvinen käytti eilen torstaina A-talkissa sananmuotoa "kun epidemia tulee meille päälle"ja muutenkin keskustelun asiantuntijoiden sävy (kolmas keskustelija pääministerin lisäksi oli professori Mika Järvinen THL:stä) oli hyvin toteava: virus leviää auttamatta. Asko Järvinen uskoo, että tautiepidemia tulee kestämään pitkään, viikkoja, kuukausia. Lähtökohta on siis näillä asiantuntijoilla tämä: epidemia tulee, se kestää pitkään, ja taudin saa ensin alkuun 35%, sitten jopa 70% suomalaisista.

WHO:sta sanotaan, että koronaviruksen on havaittu säilyvän pinnoilla tartuntakykyisenä jopa yhdeksän päivää. Mika Järvinen kertoi, että THL:n kanta on, että viruksen tartuntakyky pinnoilta häviää muutamassa tunnissa.

Pääministerimme ottaa todella kovan riskin ja suuren vastuun sanoessaan, että jos emme uskoisi oman maamme asiantuntijoihin, niin kehen me sitten uskomme. Olisiko WHO:hon tai monen maan asiantuntijoiden yhteiseen rintamaan ja asiantuntijuuteen? Kiinan ja Italian asiantuntijoihin joilla on jo käytännön kokemusta taistelukentältä ja todellisuudesta koronakriisin keskellä elämisestä? Heihin jotka tietävät, että tarpeeksi ajoissa tehdyillä tarpeeksi tehokkailla toimilla viruksen leviämistä voi estää.

On täysin vastuutonta sanoa, että emme voi estää virusta tulemasta Suomeen ja leviämästä ja alkaa antaa kansalle selviytymisohjeita epidemian varalle. Sen sijaan pitäisi sanoa: teemme kaikkemme, myös ja ennen kaikkea näyttäviä spektaakkeleita, jotta mahdollisimman harva sairastuisi, jotta voimme estää, merkittävästi hidastaa ja rajata viruksen leviämistä. Loiventaa tapausten kasvukäyrää, se on nyt aivan oleellista. Ja siinä eivät ihan pienet toimenpiteet ja varovaisuus nyt auta.

Muiden maiden toimenpiteiden ja WHO:n suositusten leimaaminen spektaakkeleiksi on todella aliarvioivaa, ylimielistä ja lyhytnäköistä.

Jos ei tehdä tarpeeksi järeitä toimenpiteitä eli käytännössä täyttä karanteenia koko Suomeen kuten Italia on tehnyt ja monet muut maat alkavat tehdä, on sama kuin sanoisi suomalaisille: pärjäilkää taudin kanssa ja muistakaa, että vain 20% saa taudin vakavamamman muodon, muille se on lievä. 

Ikään kuin tämä lohduttaisi vähääkään sitä 20 prosenttia, joka todella tulee samaan sen vakavamman muodon. Tai niitä noin 2-3 prosenttia, joka kuolee tautiin ja heidän omaisiaan. Niitä nuoria, aikuisia tai keski-ikäisiä, joilla on perussairaus tai muu altistava tekijä ja he joutuvat sairaalaan, täpötäysiin, joissa ei ehkä ehditä antaa hoitoa kaikille ja joku väistämättä kuolee.

Ikään kuin se lohduttaisi niitä lukemattomia suomalaisia, jotka tällä hetkellä pelkäävät, koska heillä on jokin perussairaus, astma, diabetes, syöpä, keinomunuainen tai muu altistava tekijä.

Ikään kuin se lohduttaisi niitä lukuisia suomalaisia, jotka tällä hetkellä pelkäävät, että heillä on jokin altistava tekijä, josta he eivät ole edes tietoisia. Jos tämän laajuusluokan tauti pyyhkäisee maailman yli ilman riittäviä estotoimenpiteitä, mitä tahansa voi paljastua, voi tulla esiin monia altistavia tekijöitä, joita emme vielä tiedä. Näin ainakin maallikko ajattelee, ja pelkää.

On monenlaisia syitä, jotka voivat saada pelkäämään: Olen toipilas edellisistä rajuista taudeista. Toivun juuri keuhkokuumeesta. Tupakoin, olen huonokuntoinen ja käytän joskus kannabista tai essoa. Olen erittäin ylipainoinen. Kärsin henkisistä sairauksista, jotka ovat tehneet minut heikoksi. Olen jo lähes kuusikymppinen tai pari vuotta sen yli, olenko jo riskirajoilla ikäni puolesta.

Puhumattakaan kaikista vireää vanhuuttaan elävistä suomalaisista, joilla ikää on mittarissa paljon mutta jotka tuntevat vielä itsensä vireiksi ja elämänahaluisiksi. Lohduttaako heitä ajatus, että ei hätää, 80% saa lievän muodon, mutta riskiryhmässä vakavaan tautiin ja kuolemaan olet juuri sinä.

Jokaisen meidän kohtalo on joskus kuolla, mutta hyvin harva sen edessä on tunteeton ja peloton. Henkiinjäämisvaisto on ihmisen vahvin vaisto, ja tällaisten poikkeuksellisten, uhkaavien tartuntatautipandemioiden hetkellä se nousee voimakkaasti pintaan. Se on meillä geeneissä.

Heilläkin, jotka suhtautuvat asiaan fatalisistisesti ja tulee mitä tulee -asenteella,  se on geeneissä. Samoin kuin heillä, jotka uskovat pandemian olevan luonnon keino säädellä populaatiota, tai heillä jotka ovat hartaita uskovaisia tai herätysliikkeisiin kuuluvia ja ajattelevat, että tämä on Jumalan tahto tai keino herätellä ihmisiä synneistään, lopun ajan merkki ja Ilmestyskirjan vitsaus. (lue aiheesta aiempi juttuni Ilmastonmuutos, Trump ja terrorismi - elämmekö lopun aikoja?)

Ja vaikka oma kuolema ei huolettaisi tai pelottaisi, niin ajatus läheisten kuolemasta kyllä sen tekee. Jokaisella perusterveelläkin on lähipiirissään riskiryhmäläisiä, kenellä astmaa sairastava tai syövästä toipuva lapsi, kenellä perussairas tai elinsiirron läpikäynyt puoliso, kenellä iäkkäät isovanhemmat, kenellä ystäviä ja perheenjäseniä, jotka tavalla tai toisella kuuluvat riskiryhmään tai ainakin piinaa pelko, että he kuuluvat.

Hallituksen THL:ään voimakkaasti nojaava linja olla tekemättä "näyttäviä spektaakkeleja" on loukkaus jokaista suomalaista ja hänen pelkoaan kohtaan. Kansalaisille tulee kuva, ettei juuri hänen hengestään edes välitetä eikä yritetäkään tehdä kaikkea mahdollista, että mahdollisimman monen suomalaisen henki voitaisiin säästää. Tehdään vain se, mikä tällä hetkellä tuntuu minimiltä, ei yhtään enempää. Tulevaisuuteen ei tunnuta juuri katsovan muuten kuin toiveikkain silmin: jospa virus jostain syystä säästäisikin meidät pahimmalta.

Kärjistetysti sanottuna korona vain päästetään sisään ylösnostetuin käsin, avatuin portein ja sanotaan, että Suomi on kyllä valmistautunut tähän monia muita maita paremmin, kun meillä on varmuusvarastot ja niin hyvät asiantuntijat.

Tällainen kuva tuli erittäin voimakkaasti, kun kuunteli pääministeri Marinin haastattelua Säätytalon portaikolla, johon hän oli saapunut hetki sitten päättyneestä kriisikokouksesta eduskuntaryhmien edustajien ja THL:n asiantuntijoidan kanssa. Kokouksessa päätettiin siitä, onko Suomi valmis ottamaan tarvittaessa poikkeusajan valmiuslait käyttöön.

Moni varmasti odotti ja toivoi, että Marin olisi tullut kertomaan siitä, että valmiuslain käyttöönoton valmistelut aloitetaan ja aloitetaan karanteenitoimenpiteet koko maassa. Niin ei käynyt. Tarvittaessa valmiuslait voidaan ottaa käyttöön, oli kokouksen anti, mutta valmisteluja ei edes oltu aloitettu. Tehdään ensin se, mikä voimassaolevan lain puitteissa on mahdollista tehdä.

Jos järeämmät toimenpiteet mahdollistava valmiuslaki päätetään ottaa käyttöön, sen valmisteluprosessissa menee aikaa jokunen päivä, arvioi oikeusministeri Anna-Maija Henriksson haastattelussa Marinin jälkeen.

Mieleen nousi väistämättä kysymys: miksei prosessia jo aloiteta, niin laki on sitten valmiina käyttöön otettavaksi, jos ja kun se halutaan ottaa? Jokainen päivä on nyt tärkeä. Valmiuslakiahan ei ole välttämättä heti pakko ottaa käyttöön, sillä jo tartuntatautilaki antaa paljon mahdollisuuksia toimenpiteisiin. Suomen linja onkin, että ne käytetään ensin, vasta sitten tilanteen mukaan siirrytään eteenpäin. Mutta valmiuslaki olisi hyvä olla varalla heti valmiina käytettäväksi.

Miksi Suomi viivyttää aivan kaikkea torjuntatoimenpiteissä äärimmilleen? Miksi halutaan odottaa viimeiseen asti, eikä ennakoida eikä varsinkaan ylireagoida, vaikka WHO:n vahvat vetoomukset kaikille maille suosittavat nimenomaan näitä: ennakointia ja mielummin yli- kuin alireagointia. 

Miksi halutaan odottaa viimeisen asti, vaikka Kiinan esimerkki näyttää, että ylireagoinnilla voi olla tehokkaat tulokset. Emme tiedä, auttoiko kengänpohjien desinfioiminen Kiinassa viruksen leviämisen estämiseen, se ei varmaankaan ollut ainakaan ratkaiseva tekijä kokonaisuudessa, mutta pääasia että kokonaisuus toimi.

Vaikka juuri nyt koulujen sulkemiset ja koko maan karanteeni voi hallituksen silmissä näyttää työläältä ja yhteiskuntaa lamauttavalta toimenpiteeltä, ei pitäisi tuijottaa vain tätä hetkeä. Pitää katsoa tulevaan, sitä tsunamia päin joka on tulossa ja joka nyt on Italian päällä. Italiasta ja nyt jo myös Espanjasta ja Ruotsista kantautuvat hätähuudot tulisi ottaa tosissaan, ne jotka kertovat maiden terveydenhuoltokapasiteetin olevan ratkeamaisillaan.

Koko maan karanteeni on paljon helpompi toteuttaa nyt kuin sitten, kun epidemia olisi jo päällä ja se 35%, joka suomalaisten asiantuntijoiden arvion mukaan tulee taudin ensi aallossa väistämättä sairastumaan (ja totta kai tulee, jos tarpeeksi voimakkaita toimenpiteitä ei tehdä), on joka tapauksessa lähipiirinsä kanssa karanteenissa kotonaan. Eivät tietenkään kaikki 35% aivan yhtä aikaa, mutta hyvin moni kuitenkin. Puhutaan kymmenistä, jopa sadoista tuhansista ihmisistä.

Puhumattakaan sitten kun tauti iskee myös hoitohenkilökuntaan (sillä se mitä todennäköisimmin tulee iskemään, varotoimista huolimatta), ambulanssihenkilöstöön, hätäkeskuksen työntekijöihin.

Suuri osa sairastaa lievän muodon, mutta osa tarvitsee hoitoa. Tuhannet ihmiset yhtä aikaa. Riittävätkö meillä ambulanssit hakemaan heitä sairaalaan, riittäväkö sairaalapaikat? Kuinka käy kaikille muille, jotka eivät sairasta koronaa mutta tarvitsevat jostakin muusta syystä ambulanssia ja kiireellistä hoitoa? Riittääkö meillä hätäkeskuksen työntekijöitä vastaamaan hätäpuheiluihin, kun jo nyt alalla vallitsee alimiehitys eikä sille alalle ole mahdollista nopealla aikataululla saada korvaavaa työvoimaa?

Silloin eivät mitkään varmuusvarastot tule riittämään eivätkä korvaamaan kaikkea sitä inhimillistä kärsimystä, jota ihmishenkien menetys aiheuttaa. Ja eikö juuri ihmishenkien säästäminen tulisi nyt olla prioriteettina, kaikin keinoin?

Päättäjien ja johtajien tehtävä on tietenkin rauhoitella kansaa, jotta ei syntyisi yhteiskunnan toimintaa jo sinänsä haittaavaa paniikkia. Mutta nyt ei ole hyssyttelyn ja rauhoittelevien sanojen, vaan tekojen aika. Ne rauhoittavat ja tuovat turvaa tällaisena hetkenä. Vaikealla hetkellä maa tarvitsee vahvan johtajan päätöksiä. Marin rauhoittelee kansaa ihailtavasti, se on hyvä asia, mutta mielestäni tarvitaan myös määräyksiä, ei suosituksia liikkumisrajoituksista ja toimitatavoista. Tarvitaan "näyttäviä spektaakkeleja", juuri niitä.

Sillä paljastan nyt yhden jutun: ne eivät sittenkään ole mitään spektaakkeleja, vaan perusteltuja, järkeviä, tilanteen vaatimia laajamittaisia ja järeitä toimia, jotta viruksen leviämistä estetään mahdollisimman tehokkaasti.

Sitä suuremmalla syyllä, että nyt jo arvellaan, että siinä vaiheessa kun virusta on alettu kansassa havaita ja erityisesti silloin, kun vaikeita tautimuotoja tulee esiin, se on jo levinnyt pinnan alla pitkään. (lähde: HS) Jo siksi massiiviset karanteeni- ja liikkumisrajoitusmääräykset tulisi välittömästi ottaa käyttöön. Jotta ne lukuisat tietämättään koronaa sairastavat tai heidän läheisensä eivät kulje ympäriinsä tartuttamassa.

Sillä paljastan nyt myös toisen jutun: kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan pysy kotona, kun ovat lievässä flunssassa. Eivät edes tässä koronatilanteessa, jota päättäjät yrittävät hallita suosituksilla. Jopa valmiuslain tai tartuntalain mahdollistamilla määräyksillä on vaikea saada kaikkia (flunssaisia)ihmisiä pysymään kotona, puhumattakaan silloin kuin on kyse pelkistä suosituksista.

Mutta valmiuslain ja tartuntalain mahdollistamilla määräyksillä on kuitenkin parempi vaikutus kuin pelkillä suosituksilla. Italiassakin viimeisetkin epäilijät alkoivat huomata tilanteen vakavuuden vasta, kun poliisit ja sotilaat rantautuivat kaduille tarkastamaan ihmisten kotoapoistumisoikeudesta kertovia asiakirjoja. Alun suositusten ja löyhempien toimenpiteiden aikana monet niille vielä vain naureskelivat.

Onneksi aluehallintovirastot voivat tartuntatautilain nojalla tehdä itsenäisiä päätöksiä esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkemisesta. Näin ollen ei olla riippuvaisia päättäjistä, jotka itsepintaisesti pitävät kiinni ei-ennakoivasta linjasta ja tyytyvät vain suosituksiin. Esimerkiksi Helsingin kaupunki valmistelee parhaillaan tarvittaessa nopeastikin toteutetavaa päätöstä koulujen sulkemisesta Helsingissä. ( lähde: HS) Koulukirjat ja kannettavat tietokoneet kehotetaan ottamaan varmuuden vuoksi mukaan koulusta tänään perjantaina.

Esimerkiksi Kotkan kaupunki ilmoitti eilen, että sulkee uimahallit, kirjastot ja teatterit. (lähde:YLE) Onneksi sielläkin on alueellisia päättäjiä, jotka uskaltavat toimia tarpeeksi järeästi.

Kirjoitin tämän tekstin aamuyön tunteina, sillä kärsin niin kovasta yskästä että minun on vaikea nukkua. Nyt aamu on jo valjennut verhojen takana.Yskin ja kirjoitin, kirjoitin ja yskin. Ja myönnän, myös hiukan pelkäsin. Yskäni on poikkeuksellisen paha. Enkä päässyt edes koronatestiin (lue aiheesta edellinen tekstini: Onko meillä koronaa? Italiassa yli 2000 tautitapausta vuorokaudessa ja käyttöön otettiin uusia karanteenitoimia - opimmeko Italian tapauksesta mitään?  Olen sairastanut jo yhden pitkän hengitysinfektion tänä vuonna, minulla on ehkä mykoplasma, ja nyt päällä raju yskä ja uusi infektio. Kuulunko siis riskiryhmään?

Olen useaan otteeseen blogissakin tuonut esiin, että olen evoluutiouskovainen ja uskon biologian määräävän paljon meidän käytöstämme ja maailmaamme, ja pystyn näkemään jopa oman kuolemanriskini osana biologian lainalaisuuksia. Vakavissa tartuntataudipandemioissa joku aina kuolee. Arpa osuu aina johonkin, jollakin on elämässä huonommat kortit pelissä virusta vastaan kuin toisella.

Mutta minulla on kolme pientä lasta, enkä halua että he jäävät ilman äitiä.

Kukaan ei halua, että pienet lapset jäävät ilman äitiä. Kukaan ei halua inhimillistä kärsimystä yhtään enempää kuin on aivan pakko. Siksi on loukkaus suomalaisia kohtaan sanoa, että jätämme spektaakkelit muille ja luotamme varmuusvarastoihimme.


Päätän tekstin tällä erää tähän. Tänään tulossa blogiin vielä toinen artikkeli joka kertoo karanteeniarjesta Roomassa.

Lähteenä tekstissä käytetty mm. hs.fi, il.fi, thl.fi, yle.fi, who.int)

Lue myös muita kirjoittamiani korona-aiheisia tekstejä: 

Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille

Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se meillekin, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?

Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)

Terveysviranomaisten ohje koronaviruksen estämiseksi: "Älä mene sairaana töihin" - helpommin sanottu kuin tehty

Koronakriisin vaikutus Italian turismiin: Venetsiassa ilmaisia aperitiiveja ja Roomassa hotelli, jossa hinnan päättää asiakas

Miehet ja vanhukset enemmistönä kuolemantapauksissa - Italian koronaviruskuolemat numeroina ja tunnelmia maskien takaa

Koronaviruspelkoa Roomassa: "Kiinasta tulevilta pääsy kielletty"