Yöllinen soitto hätäkeskukseen - korona on päivystyksessä tällä hetkellä "kirosana"

Tässä on kertomukseni tältä yöltä, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä:

Tilanteemme taustoista voi lukea edellisistä postauksista tästä  ja tästä. Sanon jo tässä vaiheessa, että mahdollisiin tämän postauksen kommentteihin en aio vastata, luen ne kyllä.

Lyhyesti kerron, että tähän mennessä tytölläni on ollut siis aluksi pari päivää kurkkukipua ja kuivaa yskää, sitten nopeaa kuumeenousua. Lääkärintarkastuksessa maanantaina Laakson koronaterveyasemalla (emme saaneet siellä koronatestiä) todettiin erittäin punainen ja erittäin turvonnut kurkku. Lääkäri erikseen kysyi, pystytkö nielemään ja puhumaan tuon kurkun kanssa. Kyllä voin, tyttö vastasi ja tottahan se on. Hänellä on tapana hengitysinfektioissa saada juuri voimakkaita kurkkuoireita, myös nopea kuumeennousu korkealle on tyypillistä. Yleensä hänen nenänsä myös menee flunssissa tukkoon ja on nuhaa.

Nenäoireita tytöllä ei tässä taudissa kuitenkaan ole ollut. Nyt yöllä kuitenkin heräsin siihen, että tuntuu kuin tyttö ei saisi henkeä kunnolla. Nenä on turvonnut samalla tavalla ja enemmänkin kuin normaaleissa hengitystieinfektioissa. Tyynyjä on laitettu nostamaan asentoja, mutta tyttö hengittää voimakkaasti ja työläästi ja maiskuttaa suutaan hengityksen työläyden merkiksi.

Olen soittanut päivystyapuun ja hätänumeroon, ja niistä saamien ohjeiden mukaisesti seuraan nyt tytön hengitystä ja vointia hänen sänkynsä vierellä ja olen laittanut hänen sieraimiinsa avaavaa nenäsuihketta. Se varmaan on auttanut sen verran, että enin työläisyys hengityksestä on poissa, mutta hengitys on äänekästä ja raskasta edelleen. Hän kuitenkin nukkuu rauhallisesti ja herätellessä oli tajuissaan ja vastaili kysymyksiin.

Päivystysnumerossa mainitsin hengityksen työläydestä sekä kerroin oireista. Kun mainitsin koronatyyppisyyden oireilussa, suhtautuminen tuntui muuttuvan selittämättömällä tavalla. Alettiin kysyä tartuntaketjuista ja ulkomaanmatkoista. Ja koska niitä ei ole, annettiin ymmärtää, että suunnilleen täysin poissuljettu mahdollisuus, että olisi korona. Sinun täytyy lähteä viemään häntä Lastensairaalaan, minulle sanottiin. Selvä, vastasin. Minulla nukkuvat 3- ja 5-vuotiaat pojat molemmilla puolillani, olen itse sairas ja vasta vähän toipumassa elämäni rajuimmasta taudista (koronasta), en ole nukkunut 10 yöhön kunnolla ja tänäkin yönä ehdin nukkua vain vajaa 3 tuntia, ennen kuin tytön hengitysäänet herättivät. Herätän siis koko porukan ja laitan heidät autoon, menemme jonottamaan sairaalaan, täytyisihän se tehdä.

Voit myös soittaa hätäkeskukseen heidän arvioitaan varten, päivystäjä ehdotti. Hengitysvaikeusoire sinänsä voi olla jo hätäkeskussoiton aihe, päivystäjä sanoi, varsinkin jos ei itse pysty lähteä viemään lasta sairaalaan.

Soitin hätäkeskukseen, jossa oireet toki otettiin vakavasti. Sain neuvon herätellä lasta ja katsoa vastaako kysymyksiin. Onneksi hän niin teki, toki valtavan unenpöpperöisenä. Onko kuumetta? Otsa on viileä. Edelleen hätäkeskuksesta saamieni ohjeiden mukaisesti kysyin tytöltä, tuntuuko hänestä itsestään vaikealta hengittää. Hän pudisteli päätään, mutta sanoi kuitenkin että haluaa avaavaa (hänelle tuttua)suihketta, kun kysyin tuntuuko nenä tukkoiselta.

Kun kerroin hätäkeskustyöntekijälle tytön oireista ja mainitsin niiden olevan vahvasti koronaan viittaavia, työntekijä kysyi miten korona nyt tähän liittyy. Vastasin että kerron vain, kuinka asiat ovat ja minkätyyppistä oireilu on ollut. Koronatyyppistä. Sanoin olevani varma, että meillä kaikilla on perheessä korona, johon hän tietenkin jo ammattinsa puolesta vastasi, että sitä ei voi tietää koska ei ole testattu.

Ymmärrän sekä päivystystyöntekijän että hätäkeskustyöntekijän reaktion korona-sanaan täydellisesti, minulla on myötätunto ja sympatia heidän puolellaan. Heidät on ensinnäkin varmastikin ohjeistettu ottamaan yhä vieläkin tartuntaketjut ja ulkomaanmatkat koronamahdollisuuden todeksiottamisen kriteeriksi. Heidän on totta kai toteltava sitä mitä terveysviranomaiset Suomessa tällä hetkellä määräävät. Päivystyspuoli on varmasti myös täynnään ihmisiä, jotka hätäilevät koronasta, epäilevät joka ikistä yskänpoikasta koronaksi. Se rasittaa ja kuormittaa hoidontarpeen kiireellistä arviointia tällä hetkellä varmasti voimakkaasti. Minun perheelläni ei kuitenkaan ole vain mikä tahansa yskänpoikanen. Meillä on korona.

En tietenkään tarkoita, että kaikki koronaa sairastavat pitäisi hakea ambulanssilla sairaalaan. Mutta pitäisi olla selvää, että koronamahdollisuus otettaisiin huomioon muodostettaessa kuvaa kokonaisitilanteesta ja hoidontarpeen kiireellisyydestä.

Ja jo aivan pian tulee tilanne, että koronaa on niin paljon, että sen mahdollisuus on suuri minkä tahansa puhelun yhteydessä. Koronaa on jo Suomessa paljon, ennen kaikkea pääkaupunkiseudulla, ennen kaikkea Helsingin Pitäjänmäessä. Meitä on täällä paljon, jotka oireilevat koronatyyppisesti.

Sain ystävälliset ja hyvät neuvot ja sitten lopetimme puhelun sillä puheella, että jään seuraamaan tytön hengitystä ja tarvittaessa soitan herkällä kädellä uudelleen, jos hengitysvaikeus pahenee tai jos tyttö tuntuu menettävän tajuntansa.

Jos maailmassa ei olisi kuultukaan mistään uudesta koronaviruksesta vaan se kaikki olisi kollektiivista painajaisunta eli kaikki olisi niinkuin se vielä aivan vähän aikaa sitten oli,  menisin varmaan nyt nukkumaan. Olisin tytön oireista huolissani mutta en näin paljon, päivystykseen olisin saattanut soittaa mutta en hätänumeroon. Hänellä on ennenkin hengitystieinfektioissa nenän tukkoisuutta yöllä. Mutta tähän mennessä hänen nyt meneillään olevaan tautiin ei ole liittynyt nenäoireita. Tämä on ollut erikoinen poikkeus hänen sairaushistoriassaan, sillä hänen monin monituisiin flunssiinsa jotka hänellä  näiden kymmenen vuoden aikana on ollut, hänen nenänsä on aina heti alussa mennyt enemmän tai vähemmän tukkoon sairauden aikana ja on ollut nuhaoireita.

Korona liittyy tähän siis erittäin oleellisesti, koska se laittaa kysymään: normaalissa flunssassa nenän tukkoisuus ja ehkä jopa näin vaikeankuuloinen hengitys olisi hänelle normaalia, mutta onko se sitä nyt, kun hänellä on ihmiskunnalle ennen tuntematon, oireiden vaihtelultaan yksilöltä yksilöön erittäin laajaskaalainen virus? Josta tähän mennessä valmistunut data kertoo, että se on vaarallinen etupäässä vanhuksille ja joillekin perussairaille, joka tähän mennessä ei ole vielä vienyt pieniä lapsia sairaalahoitoon, mutta jonka edessä me yksilötasolla olemme loppujen lopuksi jokainen oma ainutlaatuinen ihmiskoe. Kukaan ei voi tietää, miten se tulee ilmenemään erilaisissa ihmisissä, kaikissa niissä miljoonissa ja miljoonissa, johon se tulee tarttumaan. Jossakin vaiheessa ihan varmasti tulee se ensimmäinen sairaalahoitoa vaativa lapsitapaus tilastoihin. Mistä voin tietää, ettei se ole juuri minun lapseni? (edit 21.3: Italiassa on joutunut yhtä nuorempia sairaalahoitoon, myös lapsia. Nuorin tehohoitoon joutuneista on 2-vuotias.)

Jos meidät olisi testattu jo ajat sitten eli oireperusteisesti, tilanteemme olisi edes vähän selkeämpi. Ei tarvitsisi kenenkään pohtia että onkohan se nyt sitä ja ei se kuitenkaan sitä ole, hätäkeskusta myöten. Jos kaikki edes selkeimmin koronatyyppisesti oireilevat testattaisiin matalammalla kynnyksellä, heidänkin tulevat tilanteensa olisivat edes vähän selkeämpiä.

Siksi ja vielä kerran siksi testien tekeminen edes selkeästi oireileville olisi tässä vaiheessa tärkeää. Jotta olisi edes pientä osviittaa, missä päin virus on alkanut Helsingissä ja Suomessa levitä, missä alueilla ihmiset voivat pitää mielessään mahdollisuuden, että tämä tauti voi hyvin olla koronaa koska sitä on nyt lähellä liikkeellä. Ja he pitäisivät tuntosarvensa vähän herkemmällä. En tarkoita hysteriaa tai ylireagointia, vaan tervettä järkeä, mahdollisuutta ottaa huomioon korona tai sitten sulkea ehkä kokonaan pois, jos tietää ettei omalla alueella sitä vielä ole.

Eli ennen kaikkea realistista tai edes vähän realistisempaa kuvaa tautitilanteessa Suomessa ja alueista, joissa koronaa jo on, kaikkea sellaista mahdollista pientä apua joka auttaa meitä edes vähän paremmin kohtaamaan tämän viruksen ja sen todellisuuden, mitä tarkoittaa elää sen kanssa. Sitä sairastaen ja joutuen katsomaan, kun läheinen sairastaa. Mikä oire on normaalia hänelle, mikä taas ehkä voisi olla koronan aiheuttamaa.

Miksi meidän kansalaisten täytyy kulkea tämän asian kanssa täydellisessä pimeydessä, astua tuntemattomaan autiomaahan ilman minkäänlaista, edes häilyvää valonliekkiä tai maamerkkiä? Ja vaikka kaikki tietävät, että tautitapauksia on huomattavasti enemmän kuin Suomen surkeasti tehdyt tilastot kertovat, niin miksei koronamahdollisuutta edes oteta huomioon hoidontarpeen arvioinnissa?

Varmistetut tautitapaukset olisivat kuin valonlähteitä pimeässä, varoitusmerkkjä, jotka kertovat: olkaa varuillanne, tässä sitä on, ei paniikkia ja hätää mutta varmuus, että juuri tällä ihmisellä ja näillä ihmisillä on korona. Ne olisivat varoitusvaloja, mutta myös valaisisivat sitä täydellistä pimeyttä, jossa ihmiset nyt koronan suhteen kulkevat. Kuinka meidän voidaan olettaa taistella vihollista vastaan, jos meillä ei ole pienintäkään varmuutta siitä, missä se kulkee? Täydellistä varmuutta ei ole, tietenkään, mutta että olisi edes jotain pientä, suuntaa-antavaa varmuutta.

Me olemme kaikki suomalaiset toki varovaisia, emme liiku ihmisten ilmoilla pienissäkään flunssaoireissa, pesemme käsiä, tottelemme ohjeita joita meille on annettu. Mutta koronan vastaisessa taistelussa se on vielä hyvin vähän, sillä kuten kirjoitin, olemme asian suhteen nyt täydessä pimeydessä kun emme tiedä epidemian todellisesta laajuudesta ja epidemiapesäkkäiden maantieteellisestä sijainnista yhtään mitään.

Tyttö nukkuu nyt rauhallisemmin, suihke on selvästi auttanut vaikka hengitys on edelleen äänekästä nenätukkoisuushengitystä. Mutta hän ei enää hauko suullaan henkeä eikä ponnistele hengittäessään eikä etsi uutta asentoa koko ajan. Jään tähän hänen vierelleen valvomaan, tiedän että valvon aamuun asti. Nukun sitten joskus myöhemmin kun tilaisuus tulee. Tällaisessa tilanteessa äidin väsymys on pelkkä mitättömyys, valvoisin lapseni vieressä vaikka sata yötä jos se on se mitä vaatii, että voin olla hänen hengestään ja terveydestään varma.


Huom.

Muistutan vielä, että postauksen mahdollisiin kommentteihin en aio vastata, mutta luen ne kyllä.