Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Teetä on flunssassa taas kulunut, mutta onneksi sen on voinut juoda välillä myös ulkona. 

Kaksi aamua sitten se tuntui ensimmäistä kertaa: pieni kaktuksen pistely kurkussa. Päivä meni vitamiineja ja echinaforse-tippoja vetäessä niin paljon, että pelkäsin jo tulevani niistä humalaan. Siitä huolimatta seuraavana yönä tuli kurkussa pääsi valloilleen, ja aamulla nieleskelin turvonneella, kipeällä kurkulla.

Se siis iski sittenkin, lasten flunssapöpö, myös minuun. Aamupäivästä vilunväreet yrittivät vallata ja päätä alkoi särkeä, ja nenä tuntui tukkoiselta.

Lista perheessämme nyt jyllävän flunssan takia peruuntuneista tapahtumista alkaa olla jo hyvin pitkä: yhdet syntymäpäiväjuhlat, kahdet ylioppilasjuhlat, yhdet tupaantuliaiset,  terassihetki ystävän kanssa, kummitytön syntymäpäiväjuhlien rääppiäiset. Taitaa vielä peruuntua tämäniltainen lenkkikin toisen ystävän kanssa, vaikka nyt aamulla tunnenkin oloni jo paljon paremmaksi. Näinä aikoina pienikin flunssanpoikanen karkottaa tehokkaasti kaikki ympäriltä ja saa varomaan kaikkia kontakteja.

Sikäli kun vieläkin odotamme keskiviikon koronatestin tuloksia, voimme periaatteessa spekuloida ajatuksella: mitä jo tämä olisikin koronaa? Sitä ei toki negatiivinen testikään täysin sulje pois pcr-testien epävarmuudesta johtuen, mutta jonkinlaista viitettä testitulos antaa. Toisaalta keväällä sairastamamme, testaamaton mutta oireiltaan ja tartuntaketjultaan selkeä korona toivottavasti yhä antaa immuniteettia.

Kun vertaan maaliskuun koronaoireiluumme, voin helposti sanoa, että nyt päällä oleva flunssani eroaa koronaoireilustani kuin yö päivästä. Tällainen flunssa mitä nyt poden on riemulomaa verrattuna edelliseen sairauteeni, testaamattomaksi jääneeseen koronaan maaliskuussa.

Nyt meneillään olevan flunssan oireet:

•  kurkun pistely, alkoi lievänä yöllä ja puhkesi kunnolla kurkkukivuksi seuraana yönä. 
•  lievä väsymys ja lämmön tunne
•  päänsärky, joka meni lääkkeellä ohi eikä tullut takaisin
•  nenä lievästi tukossa
•  kolmantena sairauspäivänä tuntuu jo, että tauti helpottamassa
• jaksan koko ajan olla jalkeilla ja käydä kävelyllä

Koronaoireilu maaliskuussa:

•  nopeasti alkanut kurkkukipu ja yhtä nopeasti seuranneet lihaskivut, pääkipu ja lämmönnousu
•  nopeasti eli ensimmäisenä yönä alkanut kova ja kuiva yskä
•  suun ja kurkun täysin poikkeuksellinen kuivuus
•  neljäntenä sairauspäivänä alkanut ripuli
•  makuaistin menetys
•  ei nuhaa eikä tukkoisuutta missään vaiheessa
•  syvä, kokonaisvaltainen väsymys, vaikka kuume enimmillään 38.1, tuntui 39:lta; sängystä ei kunnolla jaksanut nousta lähes kahteen viikkoon
•  toisella viikolla hengitystieoireet: hengästyminen, paineen tunne rintakehällä, keuhkojen "paperisuus"
•  huimaus joka vaivasi monta viikkoa useita kertoja tunnissa, kaikissa asennoissa ja heti jos yritti ulos mennä
•  jälkiuupumus joka kesti viikkoja
•  lievä huimaus jatkui kolme kuukautta
•  kunnon hidas palautuminen: juoksulenkit eivät ole onnistuneet entiseen tapaan vieläkään

Lasten oireilusta voisi tehdä listansa, mutta heilläkin tämä nyt ohi mennossa oleva flunssa on selkästi "mitä tahansa flunssaa" eli lievän kuumeen nostattava räkätauti. Kuopuksella flunssaan on liittynyt myös yskää kuten hänellä koronaoireilussakin liittyi. Nyt yskä kuitenkin on irtoavaa ja räkäistä, kun taas koronassa yskä oli hänelläkin kuivaa (ei kuitenkaan haukkuvaa kuten kurkunpääntulehduksessa).

Korona on tietenkin jokaisella yksilöllinen ja saattaa aiheuttaa hyvin erilaisen taudinkuvan eri ihmisillä, kuten nykyään jo tiedetään. Joillekin korona voi aiheuttaa myös nuhaa, mutta meidän perheessä nuhan puuttuminen kaikilla koronaan sairastuneilla oli silmiinpistävä merkki siitä, että nyt on jotain erilaista ja ennenkokematonta meneillään. Kaikissa influenssissa ja flunssissa itselläni ja lapsillani on nenä aina ollut enemmän tai vähemmän tukossa, mutta koronan aikaan kaikilla nuha loisti poissaolollaan. Itselläni suun limakalvojen kuivuus tuntui ulottuvan nenäänkin asti.

Nyt kun syksy tekee tuloaan ja talvi, edessä voi olla yhä useammin tällaista oireiden kanssa spekulointia. Taudit jylläävät, ovat jyllänneet nyt kesälläkin mikä on paljastanut sen, että ihmiset ovat toisiinsa niin hyvissä kontakteissa (turvavälit unohtuneet) että tavalliset flunssaviruksetkin tarttuvat. Ja nyt on taas koronakin tekemässä paluutaan. Jos flunssa leviää, tekee sitä myös koronakin jos virusta liikkeellä on.

Tämän kertaisen flunssan kanssa olen ollut suorastaan ihmeissäni. Miten se tuntuukin menevän ohi näin lievänä? Minulla on yleensä taipumus kehittää flunssasta kuin flunssasta viikkoja kestävä tauti vuotavine nenineen ja yskineen.

Ainakin haluan uskoa, että syy piilee siellä, missä koko ihmisen immuniteetin vahvuuskin: elämäntavoissa ja ruokavaliossa. Olen koko kevään ja kesän koronataudin jälkeen elänyt kuin toista elämää syömisien suhteen entiseen verrattuna. Siinä missä ennen söin karkkipussin ja puolikkaan suklaalevyn päivässä ja siihen pullia, leivoksia ja mitä vain makeaa päälle  (kaappien epätoivoinen penkominen makea toivossa on ollut minulle hyvin tuttua), on se kaikki nyt jäänyt pois.

Koska ei vaan enää tee mieli. Kun makuaistini koronaoireilun jälkeen viimein palautui, ensimmäinen asia jota minun alkoi tehdä mieli oli oliivit. Oliivit! Suolaiset, karvaan makuiset oliivit, joista en koskaan elämässäni ole ennen tykännyt. ( Lue aiheesta postaus Oliivihimo - auttavatko oliivit koronasta toipumisessa? )

Flunssalaisen paras kaveri on hyvä kirja. Tässä tapauksessa Rutger Bregmanin
loistava uutuus Hyvän historia. Ihmiskunta uudessa valossa. (Atena)

Pian huomasin, että koko makumaailmani on kääntynyt päälaelleen. Entinen makeahimo oli poissa eikä ole vieläkään palannut, tuskin saan suklaapalaakaan alas ja kun muutama päivä sitten söin pari karkkia, ne maistuivat niin oudolle ettei kolmatta enää ottanut. Kesäjuhlissa kakkujen syöminen on ollut pakkopullaa.

Sen sijaan oliiveja menee päivittäin, lisään niitä joka ruokaan. Syön perusterveellistä ruokaa, kasviksia, kalaa ja ja lihaa, pastaa, marjoja ja pähkinöitä sekä siemeniä, ja kaikki se maistuu aivan taivaalliselta.

Kun flunssan ensi merkit alkoivat loppuviikosta tulla, aloitin vitamiinitankkauksen: sinkkiä, c-vitamiinia, echinaforsea, omenoita pihan puusta, vadelmia, mansikoita, appelsiinimehua. Kuvittelin miten vitamiinit ja hivenaineet imeytyivät kehooni ja vahvistivat sitä, uskoin siihen niin paljon että jo sen uskon voimalla tauti olisi alkanut talttua, hah (kyllä, tiedän hyvin placebo-vaikutuksen ja uskon siihen vahvasti, mielen uskomattomaan voimaan).

Nyt sunnuntaiaamuna olen jatkanut tankkausta ja uskoa siihen, että tämä pieni flunssa häviää pois yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Ihmisen keho, kun se on tasapainossa ja hyvin ravittu, useimmiten toipuu kyllä hankalistakin taudeista, kun sen vain annetaan toipua. Jopa koronasta.

Lue aiheesta ja siitä, mitä ruokavaliomuutos on saanut aikaan myös teksti Korona auttoi minut eroon makeanhimosta - mutta mitä se teki kropalleni ja mikä on saanut ihoni hehkumaan?

Tässä flunssassa olen jaksanut hymyillä tavalliseen tapaan. Edes kurkkukipu ei
poista sitä tosiasiaa, että olen oppinut arvostamaan elämän joka hetkeä,
niitä vaikeitakin.