Koronatappiomielialaa ja mal ariaa roomalaisessa kampaamossa: saamme sen kaikki, se tarttuu ilmasta

Kampaamon edustalla aamulla klo 9, jolloin aika oli varattu.
Kampaaja saapui paikalle klo 9.35.

Minulla on tapana hoitaa hiukseni aina kuntoon kun käyn Italiassa. Ihan jo siksi, että täällä se maksaa ihastuttavan vähän. Siinä missä kotona tyviväri maksaa vähintään 90 euroa, täällä siitä selviää 28 eurolla ja jos maksaa 14 euroa lisää, saa kuivauksen haluamalleen tyylille (föönaus, kiharat, suoristus).

Tällä kertaa harkitsin pitkään kampaamokäyntiä, sillä siellä pitäisi istua sisätiloissa tuntikaupalla. Koronatapaukset lisääntyvät Italiassakin koko ajan, ja nyt niitä on jo täällä ihan lähiseuduilla; kuulin juuri paikallisilta, että lähikortteleissa on suljettuna kolme päiväkotia tautitapausten vuoksi. Periaatteessa taudin voi saada mistä tahansa, kuten on tilanne tällä hetkellä myös pääkaupunkiseudulla Suomessa.

Muutaman kymmenen kilometrin päässä asuvia sukulaisia emme ole päässeet näkemään koko kuukautena, sillä heidän asuinalueellaan on niin paljon tapauksia että he ovat koko ajan karanteenissa. Virus oli lähtenyt leviämään poliisiasemalta, jolla mieheni serkku on töissä, ja koko aseman väki on testattu moneen kertaan (serkkuni on käynyt peräti seitsemässä koronatestissä).

Viidenkymmenen hengen asemalla testipositiivisia on ollut tähän mennessä kymmenen, joista kaksi oireettomia. Se miten monella covid oikeasti on, on arvoitus, sillä kuten jo tiedetään, testillä ei välttämättä saada kaikkia tapauksia kiinni. Yhteen testiin ei Italiassa kuulemma enää luoteta ollenkaan, vaan tautiepäilyissä otetaan automaattisesti toinen testi 24 tunnin kuluttua. Näin ainakin osassa terveydenhuoltoa.

Lopulta harkinnan jälkeen uskaltauduin kampaamoon. Maski päällä totta kai, se on itsestään selvyys kuten kaikkialla muuallakin sisätiloissa Italiassa. Muut rutiinit olivat seuraavia: laukku oli jätettävä ovenpielessä olevaan muovilaatikkoon, jotta ei tulisi hipelöityä omia tavaroita kuten kännykkää ja leviteltyä pöpöjä. Kädet desinfioitiin. Asiakkaita kampaaja otti ainakin noin periaatteessa vain yhden kerrallaan, mutta niinhän sinä sitten kävi, että ruuhkaisena lauantaipäivänä tupaan tuli yhtäkkiä kuitenkin useampi hiuspäivitystä kaipaava yhtä aikaa.

Kampaajilla on nyt kiire Italiassa. Lähes kolmen kuukauden lockdown tuntuu alalla yhä siten, että hiustenleikkuita ja -värjäyksiä on enemmän. Kesän alun pahin ruuhka on kuitenkin tasaantunut, mutta syksyn alun viikonloppuina kiirettä aiheuttavat keväältä ja alkukesältä siirtyneet prima comunione (Suomen konfirmaatiota vastaava) - ja muut juhlat, vähän Suomen ylioppilasjuhlasiirtojen tapaan.

Niinpä istuin lauantaina kampaamossa peräti kolme ja puoli tuntia, kun aina tuli joku pikaista hiustenpesua kaipaava asiakas ovelle. Ehdin siinä ajassa kuunnella juorun jos toisenkin ja monta kiintoistaa keskustelua ja osallistuakin niihin. Sehän tiedetään, että kampaamoissa naiset käyvät kaikkein parhaimmat ja avoimimmat keskustelut ellei sydänystävien keskusteluja oteta lukuun!

Näinä aikoina kampaamokeskusteluja hallitsee ymmärrettävästi korona. Se vaikuttaa nyt kaikkien elämään, eikä sitä pääse karkuun. Yhdessä rytinällä Roomaan saapuneen syksyn ja sateiden kanssa se teki kampaamon ilmapiiristä suorastaan ankean ja masentavan. Missä on se italialaisille tyypillinen toiveikkuus ja positiivisuus ja iloisuus, huomasin monta kertaa ajattelevani.

Roomaa piinaava saderintama painaa mielialoja alas yhdessä leviävän koronan kanssa.

Kampaaja tunnusti, ettei ole koskaan elämässään ole ollut niin kovilla mielialan korkealla pitämisen kanssa. Kevään lockdown oli jotakin, joka järkytti sydänjuuria myöten. Olen tavallisesti aina hyvin iloinen ihminen ja yritän aina nähdä kaikessa myönteisen puolen, kampaaja sanoi.  Mutta covid voitti minut. En enää vain pysty olemaan samalla tavalla iloinen kuin ennen. En pysty näkemään tulevaisuudessa kovinkaan paljon valoisaa.

Syksy pelottaa häntäkin, hän tunnusti kun kerroin omista peloistani. Ormai é dappertutto, se on jo kaikkialla, hän sanoi viitateen virukseen ja jatkoi: En usko että pääsemme siltä kukaan karkuun, saamme sen yksi toisensa jälkeen. Ja sitten vain katsotaan, kuka kestää ja kuka ei.

Onneksi hoitokäytännöt ovat jo vähän parantuneet, toinen asiakas huomautti. Lehdessä luki, että 96 % sairaalahoitoon joutuneista paranee ja pääsee kotiin. Tilanne on aivan toinen kuin keväällä, jolloin viruksesta ei tiedetty vielä mitään eikä sen hoidosta. Silvio Berlusconikin parantui vaikka oli monta viikkoa sairaalassa ja ikääkin on reilusti yli 80.

Mutta hän saikin jotakin erikoiskohtelua ja -hoitoa, puuskahti kolmas asiakas, vanhempi rouvashenkilö. Aina niitä rikkaita ja julkimoita erikoiskohdellaan. Ei meitä tavallisia ihmisiä sellaisella tarmolla hoideta, hän jatkoi ilmeisen tuohtuneena.

On muuten totta, että Berlusconia hoidettiin harvinaisemmalla hoitokäytännöllä eli kiistellyllä Remdesivir-viruslääkkeellä. Sitä on kokeiltu joidenkin potilaiden hoitoon ristiriitaisin tuloksin, ja lääkäreiden mukaan se on tehokas joissakin, harvemmissa tapauksissa. Berlusconilla se ilmeisesti on kuitenkin tehonnut, vaikka hän ei lehtitietojen mukaan olekaan vielä aivan täysin parantunut taudista vaan vasta päässyt pois sairaalasta.

Maaliskuussa Berlusconi olisi kuollut, vanha rouva kampaamossa jatkoi. Sekin luki kuulemma jossakin lehdessä. Niitä hoitoja, jotka Italian entiseen pääministeriin tehosivat, ei ollut vielä keväällä olemassa.

Tänä aamuna aurinko sentään vähän pilkahteli.

Ei auta muu kuin olla varovainen, käyttää maskia ja pitää etäisyyttä, totesivat yhdessä kampaaja ja toinen asiakas. Ihan turhaa, tyrmäsi vanha rouva. Ystäväni kertoi, että se tarttuu ilmasta, se on kaikkialla ja sitä on turha yrittää karkuun. Ei siinä maskit auta eikä käsienpesu eikä hihaan aivastaminen.

Ilmasta ilmasta joo, kampaaja sanoi, koska joku on juuri aivastanut. En minä sitä tarkoita, vanha rouva jatkoi. Se vain on ilmassa, se tarttuu sieltä. Tarkoitatko aerosolitartuntaa, yritin saada minäkin selvää hänen puheistaan. Aerosol mitä? Se on ilmassa e basta. Mal aria, paha ilma, ymmärrätkö?

Tavallaan ymmärsin, tavallaan en. Tiedän että entisaikaan tautien uskottiin tarttuvan pahan ilman, mal arian kautta, mutta sitä en tiennyt että se uskomus on vieläkin voimassa. Kampaaja yritti vielä kerran selittää, että ei se ilmasta noin vain tartu, vaan ilmaan on pitänyt ensin päästä virusta jonkun potilaan hengityksestä tai yskäisystä.

Mutta rouva vain huitaisi kättään. Se on ilmassa, hän toisti, uskokaa pois. Mal aria.

Poistuin kampaamosta huikean hienoine hiuksineni (43 euroa ja lopputulos oli kuin suomalaisessa kampaamossa juhlakampausta laitettaessa) ja hengitin pitkään ja syvään raikasta sadeilmaa. Miten ihanaa oli ottaa maski kasvoilta yli kolmen tunnin hiilidioksidin sisäänhengittelyn jälkeen! Istuessani olin ehtinyt lukea muun muuassa yhden naistenlehden kannesta kanteen, ja mieleeni oli jäänyt erityisesti sen masknea käsittelevä artikkeli. Kyllä, masknea. Se on uusi termi ja tarkoittaa kasvomaskin aiheuttamaa aknea. Laita hakusana maskne Googleen niin näet että sellainen ilmiö on todella olemassa.

Ei kai vaan minullekin nyt tullut se maskne? Mutta hiukset ainakin ovat nyt vähän aikaa hyvin!