Maskien markkinat - näin maskeja käytetään Italiassa

Eilen keskiviikkona oli asuinkorttelimme jokaviikkoinen markkinapäivä. Nyt markkinoita taas pidetään kevään kolmen kuukauden tauon jälkeen, jolloin kaikki muukin toiminta ja normaalielämä oli Italiassa tauolla. Torikojujen välit täyttyvät taas ihmisistä, myyjät huutelevat päivän tarjouksiaan tavalliseen tapaansa, kuhina on palannut markkinakaduille.

Mutta yksi asia on toisin: markkinoille on tullut maskipakko. Se on yksi niistä monista tilanteista ja paikoista, joissa Italiassa maskeja täytyy pitää. Julkisissa sisätiloissa, kaupoissa, kahviloissa, ravintoloissa ja julkisissa kulkuvälineissä totta kai, mutta myös ruuhkaisissa ulkotiloissa, kuten esimerkiksi markkinoilla.

Eilen treffasimme markkinoiden vieressä sijaitsevassa kahvilassa sukulaisten kanssa ja kiersimme yhdessä markkinoita. Tervehdimme kyynärpää- tai käsi sydämellä -tervehdyksellä, nauroimme vähän niin tehdessämme koska se ei (vielä) tunnu ollenkaan luontevalta. Niin paljon kuin joskus aikoinaan jäyhänä suomalaisena tunsinkin  epämukavuutta italialaisesta poskisuudelmakäytännöstä, nyt minulla on jo sitä ikävä!

Mieheni serkku tosin tunnusti, että tervehtii lähimpiä ystäviään entiseen tapaan poskisuudelmin. Heidän kanssaan joita näkee päivittäin niin voikin tehdä, totesimme yhteistuumin, mutta muuten on parempi säilyttää etäisyys. Ja niin myös hyvästellessä tyydyimme kyynärpääkontaktiin ja annoimme piut paut WHO:n varoitukselle siitä, ettei sekään ole täysin riskitön tapa vaan virus voi tarttua myös iholta.

Markkinoilla.

Markkinoilla kaikilla oli lähes poikkeuksetta maski. Itse jostakin ihmeellisestä syystä aluksi unohdin laittaa omani kasvoille ja mietin miksi vastaan tulevat poliisit katsoivat minua niin huonosti. Olin jo luullut maskikäytäntöjen uineen selkärankaani, sillä joka kerta kun olen menossa kauppaan tai kahvilan sisätiloihin (silloin harvoin kun menen), maskin laitosta on tullut automaattinen tapa. Ulkoilmassa asia ei ole niin tuttu, joten tapahtui unohdus. Nopeasti mieheni sitten muistutti maskista ja puin sen kiireesti kasvoilleni, eikä pahoja katseita enää tullut.

Maskipakko on voimassa sääntöjen mukaan Italiassa myös ruuhkaisissa ulkotiloissa kello 18-06 välisenä aikana. Tällä yritetään ilmeisesti hillitä ilta- ja yöelämässä tapahtuvia virusleviämisiä, mutta totuuden nimessä en ole nähnyt paljonkaan maskinkäyttäjiä piazzoilla ja kaduilla ilta-aikaan, en sen enempää kuin päivälläkään (täällä monet kulkevat maski kasvoilla ulkona myös päivällä) Asiaa ei tunnuta sen kummemmin valvottavan, mutta huhujen mukaan poliisit saattavat kyllä huomauttaa maskittomuudesta jos paikalle sattuvat. Mutta eivät siis aina, säästyinhän itsekin huomautukselta markkinoilla vaikka poliiseja käveli vastaan peräti neljä kappaletta.

Ollaan kuitenkin kaukana niistä kevään ajoista, jolloin poliisit ja carabinieerit valvoivat kaduilla jokaisen kulkijan liikettä ja kysyivät ulkoilulupalappua kaikilta. Ajoista jolloin kadut olivat tyhjiä ja ihmisten pakko pysyä kotona; jolloin appeni kerran kauppareissulla piazzan penkillä levähtäessään sai poliisilta kehoituksen poistua heti, hoitaa kauppa-asiat nopeasti ja mennä kotiin, ulkotiloihin ei saanut jäädä edes lepuuttelemaan jalkojaan puistonpenkille; jolloin ystäväpariskuntamme joutui lähes kolmeksi kuukaudeksi eroon toisistaan, koska he sattuivat lockdownin alkaessa olemaan eri paikkakunnilla eivätkä voineet matkustaa toistensa luokse; jolloin ainoa keino olla kontaktissa naapureihin oli laulaa yhdessä parvekkeella. 

Maskivalikoimaa markkinoilla.

Nyt niistä apokalyptisia vivahteita sisällään pitäneistä ajoista (näin ystävämme täällä Roomassa niitä kuvailevat) on siirrytty seuraavaan outoon aikaan, maskien aikaan. Katukuvaan on ilmestynyt pelkkiä maskeja myyviä kauppoja ja joka toiseen vaate- tai krääsäkauppaan on tullut oma maskivalikoima. Markkinoilla maskikojuja oli eilen lukuisia. Valikoimaa on todella runsaasti ja me olemme jo ostaneet yhteensä parikymmentä maskia, perheenjäsenille pari per naama ja sitten tuliaisiksi.

Maskien hinnat pyörivät 3-6 euron tuntumassa, vitosella kaksi tarjouksia näkyy ja sitten on "hienompia" glitter- ym. maskeja jotka saattavat maksaa kympin kappale. Nyt on todellakin maskien markkinat, markkinarako on suuri ja monet varmasti tekevät maskeilla rahaa sen toivottavasti pienen hetken, kun elämme tässä oudossa maskitodellisuudessa.

Lamaska-maskiketjun myymälöitä on Rooman keskustassa jo useita.
Niissä saa myös personalisoidun maskin tilauksesta. 

Ihailen italialaisten yhtenäisyyttä maskien käytön suhteen. Sitä todella pitävät lähes kaikki. Se on eri asia, meneekö käyttö ihan sääntöjen mukaan (ei todellakaan), mutta maski silti on. Maskinkuljetustapoja on monia: kuka laittaa sen käsivarteen, kuka roikottaa toisessa korvassa, kuka kuljettaa leuassaan (moni!), kuka kädessään, kuka minigrip-pussissa. Ystävämme lapsen koulussa opettaja oli antanut kotitehtäväksi tuoda seuraavaksi päiväksi maskinkuljetuspussukka mukaan.

Pikkutavaroita myyvissä liikkeissä kaikenlaisten kolikko- ym. maskinmentävien pussukoiden kysyntä on myyjien mukaan kovassa kasvussa, ja satuimme hyväksi onneksi eilen ostamaan sellaisen tuliaisiksi kyseisen ystäväperheemme lapselle mennessämme heidän luokseen aperitivolle. Mikä sattuma, nyt on kotitehtävä tehty, lapsi iloitsi.

Maskin käytöstä ja maskisäännöistä muistutetaan kauppojen ovilla.
Tässä Autogrill-huoltoaseman ovenpielessä.

Poikkeuksiakin on. Anoppilani alakerran kahvilassa eli lähikahvilassamme on vähän toinen meininki. Kahvilanpitäjä Salvatore kuuluu negazionisteihin eli skeptikkoihin jotka eivät usko sen enempää maskeihin kuin koko covidiin. Hän ei käytä maskia muutoin kun apteekissa käydessään, sillä jos missä, siellä on maskipakko; sisään ei todellakaan ole mitään asiaa ilman. En usko että maskit auttavat vähääkään. En usko tähän touhuun pätkääkään, hän sanoi kun kysyin maskittomuudesta. Hänen vaimonsa on astmaatikkona riskiryhmää ja pelkää virusta, mutta ei auta, mies kun näköjään päättää niin he työskentelevät molemmat kahvilassaan ilman maskia.

Hänen kahvilassaan käydessämme eli lähes joka päivä aamiaisella me kuitenkin pistämme maskin kasvoillemme jos menemme sisälle. Lapsetkin laittavat (kolmevuotiasta kuopusta lukuunottamatta). He ovat omaksuneet maskin käytön niin hyvin että se on yllättänyt minutkin. Ja he jos ketkä huomaavat ja huomauttavat heti, jos näkevät jonkun sisätiloissa ilman maskia! Äiti miksi tuolla ei ole, miksi tuolla maski roikkuu leuassa eikä kasvoilla...

Niin siis meistäkin on tullut maskiperhe. Lapset ovat iloisia hienoista kangasmaskeistaan joiden kuosit ovat itse saaneet valita. He muistavat ihmeellisellä tarkkuudella ottaa aina maskin mukaan kun lähdetään ulos. Eivätkä he vielä kertaakaan ole valittaneet että maski olisi kuuma tai epämukava. Esikoinen on jopa ottanut tavakseen pitää maskia kasvoillaan joskus ihan vain päivällä ulkona kävellessä tai leikkipuistossa, koska se vaan on niin kiva.

Maskista on tullut vaivihkaa osa elämää, ikään kuin pieni asuste jota kannetaan mukana. Käsivarressa kulkiessa se saattaa olla asun väriläiskä, tai sitten muuten vain ilokseni joskus huomaan, että vau, nyt mätsää maski hyvin vaatteiden värien kanssa. Pelkoni siitä että maskin kanssa hikoiluttaisi, on osoittautunut turhaksi. (lue aiheesta eli ensimmäisestä maskikokemuksestani teksti Maskilla vai ilman? Ensimmäinen kerta kasvomaskin kanssa oli elämäni hikisimpiä kokemuksia) Yli 30 asteen kosteissa lämpötiloissakaan maski ei lisää kuumuuden tunnetta tai hikoiluani, vaan hikoilen ihan tavalliseen runsaaseen tapaani mutta en kuitenkaan kasvoilta maskin alta sen kummemmin.

Ja siinä missä vielä Suomessa ja Italian-reissun alussa tuntui jotenkin hölmöltä ja oudonnäköiseltä olla maskissa, nyt sitä huomaa tottuneensa. En näytäkään enää hassulta maskissa vaan ihan omalta itseltäni, olen nyt vain hetkeksi pukeutunut maskiin ja siinä kaikki.