Väriterapia, talviuinti ja 7 muuta keinoa selättää syksyn pimeys

Syksy hymyilee.

Nyt riittää syksyn pimeyteen hukkuminen! Olen ollut nyt viikon Suomessa Italian-matkan jälkeen ja joka ikinen päivä pimeys on lisääntynyt. Jos tämä on näin vaikeaa jo nyt, mitä tapahtuu kuukauden kuluttua, joulun aikaan, tammikuussa? Tälle on saatava loppu, muuten ei tule mitään. Kerron omat keinoni syksyn selättämiseen, poimi itsellesi sopivat jos tarvetta on! 

1. Ensimmäiseksi avaan vaatekaapin, otan sieltä esiin värikkäimmät vaatteet ja muistutan itseäni, etten koskaan unohda pukeutua värikkäästi. Vaikka on syksy ja pimeä, se ei ole mikään syy kääriytyä mustaan ja harmaaseen, päinvastoin. Värit vaikuttavat suoraan mielialaan. 

2. Otan pyörän varastosta ja poljen merenrantaan uimaan. Jatkan viime talvena aloitettua talviuintiharrastusta, joka ikävästi katkesi kevään sairasteluun (koronaan). Maailman kylmänarimpana ihmisena harrastus ei ole minulle helppo, mutta siinä yksi sen hienous piileekin: itsensä voittamisessa. Kaupan päälle saa hyvän olon ja terveyshyödyt. 

3. Uinnin jälkeen saatan mennä kotona saunaan. Tai ainakin menen illalla, useamman kerran viikossa. Tällä kotiinpaluun jälkeisellä viikolla olen saunonut lähes joka ilta, sillä on vain niin kylmä. Niin hirvittävän kylmä. Saunassa ja sen jälkeen on hetken aikaa vähän vähemmän. 

4. Nyt kuulostaa tylsältä, mutta pimeyden keskellä tärkeää on terveellinen ruokavalio: hedelmät, kasvikset, hyvät rasvat ja ravintoaineet. Pimeys syö ja tuhoaa meitä, se vie kehostamme vitamiineja ja kuluttaa, väsyttää ja uuvuttaa. Suklaalevy voi houkuttaa, mutta se tuottaa hyvänolon hormoneja vain hetkeksi ja sen jälkeen tuhoaa ja uuvuttaa aina vain lisää. Tänä syksynä kohtaan pimeyden ensi kertaa ilman sokerikoukussa oloa. Se jäi koronaoireilun ansiosta (lue esimerkiksi postaus Korona auttoi minut eroon makeanhimosta - mutta mitä se teki kropalleni ja mikä on saanut ihoni hehkumaan?) ja erittäin suurella mielenkiinnolla odotan, miten syksy ja talvi ilman valkoista sokeria tulee kulumaan. Olenko energisempi, terveempi, vahvempi? Nähtäväksi jää. 

5. Kaivan esiin kynttilät ja suolalamput. Jälkimmäisiä kodissamme on kolme ja yksi suolatuikkuteline, enkä oikein tiedä parempaa sisävalaistusta talven pimeyteen kuin mitä niistä lähtee. Jos pitäisi valita huippuvalosuunnittelijan designvalokokonaisuuden ja suolalamppujen välillä, en epäröisi hetkeäkään. Kynttilöitäkin polttelemme ahkeraan, vaikka sisäilma-asiantuntijat sanovat sen pilaavan hengitysilmaa ja nokeavan sisätiloja. Uskon kuitenkin, että me ihmiset olemme hengitysilmamme pilanneet ihan muilla tavoilla, siinä eivät pikku kynttilät paljon paina. Elävän kynttilän tunnelmaa ei korvaa talven pimeydessä mikään. 

6. Panostan sohvaan. Enkä nyt tarkoita, että se olisi designia (ei todellakaan ole!) tai edes uusilla tyynynpäällisillä varustettu, vaan sitä, että teen sohvasta mahdollisimman mukavan. Paljon pehmeitä tyynyjä, alle lämmin peitto ja toinen jalkojen päälle, rakkaat ihmiset ympärille ja yhteinen lempiohjelma televisiosta päälle. Verhot kiinni kun pimeys laskeutuu, paitsi yksi niistä raolleen sen verran että ulkoa näkyy pihapöydällä palava kynttilän tuike. Viereen pino kirjoja ja paljon aikaa lukea, tai sitten vain olla jouten ja ajatella, antaa ajatusten lipua toisiin maailmoihin ja toisiin uniin. 

7. Ehkä kaikkein tärkein asia pimeyden torjunnassa on ulkoilma. Se että lähtee heti aamusta ulos ja viettää siellä mahdollisimman paljon aikaa päivänvalossa. Ja jos se ei ole mahdollista niin sitten illalla pimeän aikaan mutta ulkona kuitenkin. Linnoittautumalla sisätiloihin koko talveksi ei kenenkään mielenterveys kestä, minun ei ainakaan. Metsäretket, sieniretket, pyöräretket, leikkipuistoilut, pihaulkoilut, juoksulenkit (toivottavasti ne nyt vihdoin onnistuvat, pikku hiljaa koronan jälkeen tässä aloittelen...taas.) Mitä vain, kunhan on päivänvaloa ja ulkoilmaa mahdollisimman paljon. Vaikka sataisi ja tuulisi, erityisesti juuri silloin, on lähdettävä ulos. Ihminen on ulkoilmaeläin. Ikkunoista ei koskaan tule sisään  riittävästi valoa tai sähkövaloista loista niin paljon, että sillä olisi merkitystä ihmisen aivoille, jotka kaipaavat valoa toimiakseen oikein ja pitääkseen koko kehon toiminnassa. 

Ja niinä hetkinä kun aurinko suostuu paistamaan, silloin ulos vasta on mentävä, viipymättä. Käännettävä kasvot aurinkoon ja muisteltava, että sellaista se on, valo. Sellaista se kesällä oli, ja jos oikein yrittää, voi yhä tuntea aavistuksen lämpöä kasvoilla. 

Keltainen väri piristää. Pukeudun aina värikkäästi,
mutta erityisesti talvella yritän muistaa aina kantaa jotakin väriä.

8. Älä unohda ystäviä, olen viime viikon aikana muistuttanut itseäni. Olen karanteenissa enkä voi juuri nyt tavata heitä enkä totta puhuen ehkä olisi jaksanutkaan, kun kaikki energia menee paluun muutoksen käsittelemiseen ja käsittämiseen. Mutta tiedän että ystävät ovat olemassa ja he odottavat näkemistäni ja minä heidän. Tulevana koronatalvenakin me varmasti löydämme keinon tehdä kivoja asioita yhdessä. Järjestämme koti-illanviettoja. Käymme talviuimassa. Saunomme. Avaamme viinipullon tai keitämme teetä ja parannamme maailmaa. Jotkut ystävistä asuvat niin kaukana että näen heitä vain harvoin tai tuskin koskaan, mutta oikeastaan ystävyys ei katso sitä, miten usein nähdään tai nähdäänkö ollenkaan. Jokainen ystävä on valonlähde talven pimeydessä ja elämässä, jotta näkee vähän paremmin minne on matkalla. 

9. Lopuksi kaikkein paras pimeydentorjuntavinkki ainakin itselleni: lapset. Tämä on vähän huono vinkki yleiseen jakeluun, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta saada lapsia, kuka uskoo ettei niitä halua ja kuka on jo lapsensa kasvattanut isoksi, mutta ehkä tämä vinkki tuleekin ottaa yleisesluontoisempana kehotuksena keskittyä siihen, mikä on sinulle tärkeintä. Minulle lapset ovat, ja tähän pakettiin kuuluu tietysti myös mieheni, jonka kanssa lapsia kasvatan. He ovat elämäni tarkoitus sekä kuvaannoillisesti että konkreettisesti, uskon että minut on lähetetty tähän maailmaan antamaan heille elämä ja saattamaan heidät elämässään alkuun. Se on tehtäväni tässä elämässä eikä mikään muu ei ole niin tärkeää. Laitan lapset edelle kaikissa valinnoissani enkä siksi kadu mitään niistä. Lasten kanssa touhuaminen ja heidän kasvunsa seuraaminen on joka päivä paras pimeydentorjuntavinkkini.