10 vuotta kotiäitinä. Mitä oikein teen kaiket päivät? Eilisen ohjelma tunti tunnilta

Kotiäidin päivän tähtihetkiä on nähdä lasten leikkiä.
Juuri nyt olohuoneemme on täynnä autoja.

Eilen eli 3. marraskuuta vietettiin kotiäitien päivää. Ei, minäkään en tiennyt sellaisesta päivästä ennen kuin vasta eilen. No, hauskaahan se on että kotiäideilläkin on oma juhlapäivänsä. Eilen en kyllä sen kummemmin juhlinut, vaikka kotiäiti olenkin. Sen sijaan aloin pohtia kotiäitiyden olemusta ja sitä, miksi kotiäitiyttä niin usein aliarvioidaan. Joo, nyt monet ajattelevat että eikä, kyllä minä ainakin arvostan ja kotiäitiys on hienoa ja niin edelleen, mutta oikeasti: kotiäitiytiys ei ole arvostettua, siitä ei pääse mihinkään. 

Kotiäitiyden arvostus on useimmiten pelkkää kaunista puhetta eikä yllä sanojen tasoa syvemmälle. Sinua ei rankata kovinkaan korkealle, kun kerrot olevasi kotiäiti. Varsinkin pitkäaikainen. Vuoden tai korkeintaan kahden kotiäitiys on kyllä hienoa ja äitimadonnan sädekehä leijuu vielä silloin ihan aitona ylläsi , mutta sen jälkeen muutut jo yhteiskunnan tehokkuuden ja talouskasvun epäilyttäväksi vastustajaksi ja leimaudut helposti laiskottelijaksi. 

Tätä viimeisintä myyttiä erityisesti ajattelin eilen, kotiäitien päivänä. Olenko laiska, koska olen "vain" kotona? No, varmasti vähän olen yhteiskunnan yleisen mittapuun mukaan eli koska en ole kunnianhimoinen ja tavoitteellinen urallani ja palkkani suhteen ja lisäksi luonteeni vaatii epätavallisen paljon aikataulutonta, "ajatonta" aikaa olla ja ajatella voidakseni hyvin, mutta noin ihan arjen tasolla. Mitä oikein teen kaiket päivät kotona?

Ajattelin valaista asiaa kertomalla eilisen päivän aikataulustani tässä samalla kun seuraan Yhdysvaltain presidentinvaalien jännitysnäytelmää (ei kai vaan Trump taas...). 

Kotiäidin päiväni oli eilen on seuraavanlainen:

klo 7.38 Herätys. Kolmevuotias kuopus havahduttaa minut hereille istumalla vieressäni ja tuijottamalla herkeämättä silmiäni odottaen niiden avautuvan. Äiti on aamu, hän ilmoittaa ja siitä päivämme alkaa. 

klo 7.45 Aamupalan laitto lapsille (munakokkelia, jogurttia, leipää, hedelmiä) ja pukeutuminen päivävaatteisiin. Esikoinen valitsee vaatteensa jo itse, mutta pojille täytyy laittaa valmiiksi ja pienimpää auttaa pukemisessa. 

klo 8.15-45 Uutisotsikoiden lukua, selailua somessa, kirjoittamista. Usein kirjoitan tässä välissä blogia, mutta tänään oli blogin kanssa välipäivä. Nyt kirjoitan vain muutamia lauseita proosaa.

klo 8.55 Lähden viemään kuopusta leikkitoiminnan kerhoon lähipuistoon. Keskimmäisen eskariin vie mieheni, sillä se alkaa kerhon kanssa samaan aikaan ja etätyöläiselle sopii hyvin pieni happihyppy työpäivän alkuun. 

Leikit alkavat heti aamusta ja 
jatkuvat nukkumaanmenoon saakka.

klo 9 - 11.30: Kaksi ja puoli tuntia tehokasta työaikaa! Siinä ajassa saa aikaan vaikka mitä, kun kerrankin pystyy täydellisesti keskittymään. Tutustun juttumateriaaliin, teen yhden puolen tunnin haastattelun puhelimitse ja laadin jutun rungon. Ehdin myös istua teekupin kanssa ulkona terassilla yllättävässä auringonpaisteessa juttumateriaalia lukien. 

klo 11.30 Haen kuopuksen kerhosta. Teen pikaisen lounaan, mikä tällä kertaa tarkoittaa eilisen päivän tähteiden lämmittämistä ja tuorelisukkeiden leikkaamista. 

klo 11.50 - 12.30 Leikimme kuopuksen kanssa kauppaleikkiä ja luemme kirjan. 

klo 12.30-40 Somettamista ja uutissivuston vilkaisua. 

klo 12.40 Lähden hakemaan keskimmäistä eskarista. Koira mukaan kuten aina, ja reitti kulkee läpi syksyn viimeisissä väreissä kylpevän metsän - ja aurinkokin edelleen pilkahtelee, ihanaa. Paluumatkalla juttelemme eskaripäivästä ja siitä, mitä seuraavan päivän retkelle pitää muistaa ottaa mukaan. 

klo 13.30 - 14.15 Työskentelen aamuisen jutun parissa vielä vähän, sillä aikaa kun pojat leikkivät autoleikkejään olohuoneessa innoissaan kun taas niiden pariin pääsevät. 

klo 14.30 Välipalan aika. Voitelen pojille ruisleipiä ja leikkaan omenalohkoja. Esikoinen tulee koulusta.

klo 14.45- 16.20 Ulkoilemme kotipihalla. Haravoin ja siivoan lehtikasoja säkkeihin, pojat leikkivät autoilla. Juttuhetki naapurin kanssa. 

16.30 Autan esikoista läksyissä, kuulustelen saksan sanakoetta varten ja kuuntelen poikien juttuja. 

17.00 Luen uutisia Wienin terrori-iskuista vähän aamuista vilkaisua tarkemmin ja yritän perehtyä Yhdysvaltain presidentivaaleista kertovaan taustoittavaan juttuun, mutta sitten koko äänetyssysteemi ja pelkkä epätodennäköinen ajatuskin Trumpin uudelleenvalinnasta alkaa taas suututtaa ja muistan senkin, etten oikeastaan halua lukea uutisia, koska ne kertovat aina niin ikävistä asioista. 

17.30 Käyn saunassa, kuten talvisaikaan lähes joka ilta. Ja koska kerran on kotiäitien päivä, juhlistan sitä kuorimalla ihon ja laittamalla kasvonaamion. Ja hei,  ennen kuin ehdit ajatella että siellä se kotiäiti vaan  sääriään sheivailee, niin näitä juttuja en yleensä tee koskaan (paitsi sääreni kyllä sheivaan, muuten ei tule mitään). Edellisen kerran laitoin kasvonaamion niin monta vuotta sitten, etten enää edes muista. 

18.30 Syömme aikaisen illallisen, mieheni tekemää aitoitalialaista pizzaa. Tällaista luksusta ei kyllä joka arki-ilta ole, ja tavallisesti tällä kellonlyömällä aikani kuluu tiiviisti keittiössä ruokaa laittaessa. Kotiäitien päivän kunniaksi toisen tekemä pizza oli huippujuttu! Astioiden ja pizzanleivonnan jälkien siivoaminen kuuluu kyllä sitten taas minulle. 

18.50 Imuroin pikaisesti keittiön ja eteisen, ne muruisimmat ja hiekkaisimmat paikat kodista. Pesaisen myös vessat, kuten joka päivä. 

19.00-19.30 Luen lapsille kirjoja. He hakevat suosikkikirjansa, minä luen - niin pitkään kun he jaksavat kuunnella. Meillä se menee aina näin päin: äiti on innokkaampi lukija kuin lapset. Äiti: luetaan vielä yksi, jooko? Lapset: ei jaksa enää, me halutaan jo leikkiä. 

Pihalta löytyi vielä syksyn lehtiä askarteluja varten.

19.30-20.00 Ryhdyn lukemaan omaa kirjaa, juuri nyt kesken on Markus J. Rantalan Masennuksen biologia. Evoluutiopsykologinen näkökulma mielialahäiriöihin (Terra Cognita 2019) Huippukirja muuten, joka taas kerran osoittaa että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja että sillä minkä pistät suuhusi on ratkaiseva merkitys myös mielenterveydelle. Epäterveellisen ruokavalion voimistama kehon matala-asteinen tulehdus, lähes kaikkien kroonisten elintasosairauksien taustatekijä, on usein myös masennuksen takana. 

20.05 Päivän ikävin puuha: puhdistan lapsen kengänpohjan koirankakasta.

20.10 - 20.50 Istumme lasten kanssa olohuoneen sohvalla, televisio on auki ja katsomme puolikeskittyneesti italialaista visailuohjelmaa (L`Eredità), jossa täytyy arvailla sanoja, osata nippelitietoa ja ratkaista sana-arvoituksia. Tai me aikuiset istumme ja minä luen yhä toisella silmällä kirjaa, lapset enemminkin keskittyvät leikkimään ja vähän riehumaankin. Sana-arvoituksia he kyllä siinä sivussa mielellään koittavat ratkoa. Loistavaa italiankielen treeniä ja aivojumppaa meille kaikille! Samalla vaihdetaan yöpuvut päälle ja käydään keittiössä syömässä iltapalaksi omenat ja banaanit.

20.50- 21.00 Iltapesuaika. 

21.20 Lapset ovat unessa ja kuuluisa äidin oma aika voi alkaa. Vaan mitä käykään? En jaksa riviäkään kirjoittaa tai sivuakaan lukea vaan painun pehkuihin minäkin. Niin on käynyt Italiasta paluun jälkeen eli reilun kuukauden ajan melkein joka ilta. Nukun kymmenen tuntia yössä ja se on ihanaa! 

Vaikka unikäyttäytymiseni täyttää kaikki vuodenaikamasennuksen kriteerit (huomaa että olen Masennuksen biologiani lukenut), itse pidän tätä luonnollisena adaptaationa pimeään vuodenaikaan. Ja sitähän masennukset usein kirjan mukaan ovatkin, evoluution tuottama sopeutuma johonkin ihmisen kohtaamaan tilanteeseen. 

Arvoitus on, miksi jotkut sopeutumat muuttuvat patogeeniseksi masennukseksi eli eivät enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan, voimavarojen säästämistä vaikeasta tilanteesta selviämiseksi. Syyttävä sormi osoittaa kirjan mukaan vahvasti nykyisen länsimaisen elämäntavan suuntaan, sillä se on geeneiltään kivikautiselle ihmiselle niin vieras. 

Niin ihanaa kuin nukkuminen onkin, odotan innolla myös aikoja, jolloin jaksan taas valvoa iltaisin myöhempään. Tavallisesti vuorokauden viimeiset tunnit ovat tehokkainta kirjoitus- ja työaikaani. Tällä hetkellä olen niin sanotusti tuottamattomampi, mutta ah, on mahtavaa ettei siitä tarvitse ottaa paineita. Tai jos ottaa, riskinä on hierarkiakonfliktin laukaisema masennus, edelleen Masennuksen biologiaa lainaten. Se että pelkää tai kokee olevansa liian vähän arvostettu esimerkiksi työttömyyden takia tai tavoittelee asioita joita ei voi saavuttaa, voi laukaista epätyypillisen masennuksen, yhden 12 masennustyypistä jotka Rantala kirjassaan esittelee. Se oireilee voimattomuuden tunteina, sosiaalisen tilanteiden välttelynä ja liikasyömisenä ja -nukkumisena.

Muita masennustyyppejä ovat mm. yksinäisyyden laukaisema masennus, traumaperäisen stressihäiriön laukaisema masennus, infektion aiheuttama masennus ja kroonisen stressin aiheuttama masennus. Enkö sanonutkin jo, että on kiinnostava kirja?

Saunan ja kasvonaamion jälkeen oli näin hehkeä olo.
Kyllä kannatti naamio laittaa, haha.

Vaikka lopuksi vähän karkasinkin aiheesta, toivon että postauksen pointti tuli selväksi (eh, jos muistan sitä itsekään...). Kuten päivän kulusta voi huomata, tarkoitukseni ei ollut esitellä että olisin kotiäitinä mitenkään erityisen tehokas. Monia asioita päivän aikana kyllä teen ja niin kuuluukin olla. Mikään superäiti en kuitenkaan ole. En osallistu toimikuntien kokouksiin enkä puunaa kotia kiiltäväksi, en edes leivo mitään paitsi joskus juhliin. 

Mutta paikoillani en istu varmasti sen enempää kuin kukaan töissäkäyväkään äiti, vaikka mikään kilpailu ei tietenkään tässä olekaan kyseessä. Myönnän auliisti, että olen varmasti paljon rennompi äiti kuin ehkä moni muu, kotiäitiyteni liittyy laajempaan elämänfilosofiaan jossa ei ole mihinkään kiire eikä urahuippuja tai osakesalkkuja tavoitella. Se että saan tehdä vähän töitä kotiäitiyteni ohella on tietysti huippujuttu, mutta on korostettava sanaa vähän. Vain sen mikä on välttämätöntä, ei yhtään yli. Kaikki muu olisi lapsiltani pois ja heidän lapsuutensa kuluisi ja menisi ohi, ja sitten huomaisin etten olisi sitä kunnolla elänyt vaan kiirehtinyt ympäriinsä asioiden perässä, jotka eivät pohjimmiltaan ole ollenkaan tärkeintä. Missä välissä he oikein kasvoivat aikuisiksi? Sitä kysymystä en halua joutua itselleni esittämään. 

Kotiäidin päivä pähkinänkuoressa:

Ulkoilua valoisaan aikaan: 3,5h

Tehokasta työaikaa: 3,5h

Lastenkirjojen lukua: 45 min

Oman kirjan lukua: 1h 

Kirjoittamista: 20 min, poikkeuksellisen vähän tänään

Siivoamista: 15 min

Ruuanlaittoa: 10 min, poikkeuksellisen vähän tänään

Liikuntaa (myös hyötyliikuntaa eli puutarhahommia ): 1,5 h

Leikkimistä: 30 min