Antakaa meidän pitää isänpäivä! Läheisenpäivää voi viettää vaikka elokuussa

Hyvää isänpäivää!

Liikennemerkit menivät uusiksi, varhaiskasvatussuunnitelmista tuli sukupuolineutraaleja ja melkein hetu-tunnustuksistakin, kunnes hallituksen aie (ainakin toistaiseksi) torpattiin. 

Sitten on isänpäivä, jonka jotkut haluaisivat muuttaa läheisenpäiväksi. Suomessa on jo päiväkoteja, joissa sekä isän- että äitienpäivä on muutettu läheisenpäiväksi. Päiväkotiin saa ottaa mukaan aamupalalle läheisen (paitsi nyt korona-aikana), tehdään kortti läheiselle. Onnea läheinen, olet minulle tärkeä!

Idea varmaan on, jos oikein olen ymmärtänyt, että monimutkaistuneessa perhesuhdemaailmassa kenenkään lapsen ei tarvitsisi tuntea olonsa syrjityksi, kun ei olekaan perinteistä isää tai äitiä jota juhlapäivinä juhlia. Voi tehdä kortin vanhemmalle, mummolle tai kummille. Pohjimmainen tarkoitus on tietenkin korostaa sukupuolineutraaliutta. Haluamme löytää monimuotoisuuteen liittyviä uusia lähestymistapoja, on joku päiväkoti perustellut kapulakieleltä kalskahtavasti läheisenpäivän käyttöönottoa.

Sukupuolineutraalius tosiaan kuuluu painotettavana asiana uuteen varhaiskasvatusohjelmaan ja siinä on hyvinä puolina sukupuolien kohteleminen tasa-arvoisesti ja vailla ennakko-oletuksia esimerkiksi "rajuista poikien leikeistä" ja "rauhallisista tyttöjen leikeistä", mutta onneksi kaikki päivikodit eivät ole vieneet uudistusta niin pitkälle, että isän- ja äitienpäivästä oltaisiin luovuttu. Oman lapseni päiväkodissa ainakin askarreltiin ihan rehellisesti isänpäiväkortit. Oman poikani luomus odottaa valmiina tullakseen kohta ojennetuksi isälle kunhan päivänsankari, juhlapäivänään itsestäänselvästi myöhään nukkumaan oiketettu, malttaa herätä. 

Ymmärrän kauniin ajatuksen, joka läheisenpäivän takana on. Läheisenpäivä on itse asiassa tosi hyvä idea! Kannatan sitä todella, mutta ihan omana päivänään. Annetaan isän- ja äitienpäivän olla, sillä niitä tarvitaan. Vaikka sukupuolineutraalius olisi kuinka tärkeää tahansa, se ei poista tosiasiaa että suurin osa vanhemmista kuitenkin on ja kokee olevansa isiä tai äitejä. Olisi näiden tärkeiden roolien aliarvioimista ja mitätöimistä viedä niiltä oma juhlapäivänsä ja haalistaa se epämääräiseksi nipuksi kaikkien muiden läheisten juhlapäivän kanssa. 

Isänpäiväkortin kertomaa.

Koska isänpäivä on marraskuussa ja äitienpäivä toukokuussa, niin laitetaan läheisenpäivä siihen väliin, vaikka maaliskuulle tai elokuun loppuun. Silloin koulut ovat käynnissä ja niissä ja päiväkodeissa päästäisiin hyvin askartelemaan kortteja läheiselle. Ongelma tosin taitaa olla, että niin isovanhemmille (17.10), ystävälle (14.2) kuin kummeille (ajankohta vaihtelee?) on jo oma päivänsä. 

Kummien päivän ajankohta ainakin pitäisi ensin jäädyttää kalenteriin, muuten läheisenpäivän sijoittaminen vuoteen ei hyvin onnistu. Pitäisi ehkä myös katsoa, ettei läheisenpäivä osu liian lähelle äidin- tai isänpäivää. Kaikkein selvintä olisi varmaankin lakkauttaa niin kummien päivä kuin isovanhempien päivä ja juhlia kaikkia läheisiä (paitsi äitejä ja isiä, koska heillä on jo oma juhlapäivänsä) samana ajankohtana.

Ja ottaen huomioon, että kaikki on lähtenyt sukupuolineutraaliuden lisäämispyrkimyksistä yhteiskunnassa, pitäisi totta kai juhlia myös vanhemmanpäivää. Eiväthän kaikki vanhemmat välttämättä tunne itseään "isäksi" tai "äidiksi". Siitä huolimatta, että lisääntyminen jos mikä, on ihmislajilla biologinen prosesi ja siihen osallistumisen rooli määräytyy voimakkaasti sukupuolen perusteella. 

Antakaa meidän siis pitää isän- (ja äitien-)päivä. Kaikille muille läheisille löytyvät kyllä sitten omat päivänsä, jos tahtoa on, eikä kenenkään tarvitse tuntea oloaan syrjityksi. Sisarusten päivä (ehkä sellainen jo onkin?), vanhempien uusien kumppanien päivä, naapurien päivä, harrastuskerhonvetäjien päivä... Läheisiä riittää. Ei kun kalenteriin merkkaamaan vaan. Vähän monimutkaiseltahan se kuulostaa, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun jokin yksinkertainen asia muutetaan monimutkaiseksi "uudistuksella".