"Taas ne kurahousut jäi kotiin!" Vanhempien varustemokat lapsen päiväkotiarjen aloituksessa

Kuravaatteita kotona rivissä - kunhan muistaisi vielä ottaa eskariin mukaan.

Tämä syksy on tuonut elämäämme taas pienen tauon jälkeen uuden ulottuvuuden: päiväkotimaailman. Keskimmäinen aloitti eskarin, ja sen myötä arkirutiineihin on tullut viemiset ja hakemiset - ja päiväkotivarusteiden muistamiset. 

Huomaa että emme todellakaan ole tottuneita vanhempia sellaiseen, sillä lapsemme ovat olleet kotihoidossa eskariin asti. Tuntuu että aina on joku varuste väärä tai unohtunut, kun mieheni aamulla vie lapsen päiväkodin eteiseen. Näin etätyön aikakautena tavaksi on muodostunut, että mies vie pojan ja minä haen hänet neljän tunnin eskaripäivän jälkeen - mies työpäivänsä aluksi ja minä omani päätteeksi - ja niinpä onkin mieheni osaksi langennut kuunnella päiväkotihenkilökunnan moitteita varusteiden puuttumisesta. 

Yritämme kovasti katsella säätiedotuksia ja ulkona vallitsevaa säätä sekä lukea eskarin viikko-ohjelmakirjettä, mutta silti monta kertaa jotain on mennyt pieleen. Tänään olisi pitänyt olla kumisaappaat, menemme metsäretkelle. Mutta viimeksi metsäretkeen kuului juoksukilpailu, ja poika valitti olleensa ainut kumisaappaissa ja juossut huonosti. Tällä kerralla kuitenkin tarvitaan kumisaappaat. Seuraavalla kerralla kumisaappaiden kanssa: nyt onkin jumppaa, lenkkareita tarvittaisiin.

Milloin puuttuvat kurahousut (ilma ei tosiaankaan näyttänyt kodin ikkunasta märältä), milloin ne ovat liian likaiset ja passitetaan pesuun. Päiväkodin seinälläkin tosin muistutetaan, että vanhempien tulee viedä likaiset kuravaatteet pesuun päivän päätteeksi, joten se taitaa olla niitä perusrutiineita, joihin emme ole tottuneet. 

Tosin kun sain likaiset kuravaatteet pussissa kotiin pestäväksi, pistin ne heti kiltisti pesuun vain huomatakseni, että meidän kierrätetyt kuravaatteemme vain ovat niin pinttyneen likaiset, etteivät ne siitä juuri puhdistuneet. En ole edes ajatellut, että kuravaatteita pitäisi erityisemmin pestä sen tiheämmin kuin tavallisiakaan ulkovaatteita. Kunhan enimmät liat varistellaan ja pyyhitään toisinaan pois. 

Ovatko varusteet kohdallaan lumiulkoiluun? 
Aamulla tuli niin kiire ulos ensilumeen, että päälle laitettiin mitä
nyt löydettiin.

Kotiympyröissä tällaisia asioista ei edes ajattele, mutta tietenkin päiväkodissa on eri juttu: ei tule mitään, jos sen eteisessä pyörii kahdetkymmenetviidet likaiset kuravaatteet. Kumisappaatkin on syytä olla jalassa kaikilla, jos on vähänkään sateen uhkaa, sillä kahdetkymmenet märät sukat päiväkodin kuivauskaapissa menevät hyvin nopeasti keskenään sekaisin. Eikä mitään ylimääräistä sähläystä muutenkaan kaivata päiväkodin arkeen. 

Sukista puheenolleen varasukat eskarirepusta kyllä aina löytyvät, ja se onkin ainoa varuste joka ei ole päässyt unohtumaan - paitsi sinä onnettomana päivänä, kun sukat ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa kastuivat, tietysti siksi että jalassa oli sinä päivänä väärät kengät eli ei jumpattukaan vaan käveltiin märässä metsässä. 

Yritämme siis tunnollisesti pitää poikamme oikein varustettuna, mutta näin ensi kuukausina monta kertaa on ollut muutakin kuin sukat hukassa. Vähintään molempien käsien sormilla voi laskea kerrat, jolloin poika on saatettu päiväkodin pihaan joko a) ilman ulkohousuja (pitää olla joka ulkoilulla jalassa) b) kurahousut repussa (luulimme että ne voi pukea vasta päiväkodissa) c) väärät kengät jalassa (ks. yllä) d) kurahousut kotona (kyllä, ne pitäisi olla myös metsäretkellä).

Onko minulla nyt varmasti oikeat vaatteet, poika on useammankin kerran lähtöhetkellä kysynyt. Kyllä on, vastaan ja lisään joka kerta, että vaikkei olisikaan, niin se ei koskaan ole sinun vikasi vaan meidän vanhempien, eikä kukaan hoitajista ole vihainen vaikka sanomista tulisikin. On nimittäin ollut sellaisiakin aamuja, jolloin aurinko on paistanut ja maa ollut kuiva, mutta poika on halunnut laittaa kuravaatteet päälle "varmuuden vuoksi", ettei opettaja vaan huomauttaisi mistään ja "suuttuisi". 

Tänä aamuna satoi Helsinkiin ensilumi, ja siitä syntyikin riemu. Lapset säntäsivät ulos ennen koulua ja eskaria ja kauhealla kiireellä piti löytää lumileikkeihin sopivat vaatteet. Talvitakki tietysti mutta käyvätkö välikausihousut vai olisiko pitänyt kaivaa toppahousut esiin? Ja toppahanskat olivat tietysti kaikki hukassa tai hakematta varastosta. Topatut kurahanskat ovat unohtuneet päiväkodin kuivauskaappiin, toivottavasti, muuten ei ole hajuakaan missä ne ovat, mutta onneksi laatikoista löytyi ylimääräinen kurahanskapari jonka alle mahtui lämmin villalapanen. Voilà, ongelma ratkaistu.

Leikittyään pihalla tunnin verran poika lähti isänsä kanssa eskariin ja tajusin vähän liian myöhään, että hänen vaatteensa täytyvät olla aivan märät jo valmiiksi aamun ulkoilusta. Siitä ei päiväkodissa varmasti tykätä. Taisi laittaa ne kumisaappaatkin jalkaan talvikenkien sijasta, mutta siihen ei kai kenelläkään voi märän lumen päivänä olla sanomista, eihän?