5 asiaa joista saada voimaa silloin kun voimat ovat vähissä

Hengitystieinfektioni sen kun jatkuu, nyt jo kymmenettä päivää. Koronatesteissä on käyty useammassa, mutta tulos pysyttelee negatiivisena. Tämä on nyt jotain muuta, näitä nyt joka puolella pyöriviä flunssia, parainfluenssoja ja influenssoja. 

Kuuden päivän kuume vei voimat, samoin yhä jatkuva ja öitä rikkova yskä. Viimeiset täydet ja hyvät yöunet nautin joskus kohta kaksi viikkoa sitten. 

Sitten on sydämen murhe, joka tautia varmasti ensisijaisesti on pitkittänyt ja niin rajun siitä tehnyt. Lähipiirissä sattuneesta tragediasta seurannut murhe, joka sen kun muuttuu painavammaksi, kun siitä avautuu uusia näkymiä, ja siihen tarttuu mukaan muutakin murhetta, tarpeetonta ja turhaa. Ihmisen kovasydämisyyttä. Osoituksia siitä, että pimeyttä on sielläkin missä vähiten sitä odottaisit, hetkellä jolla vähiten uskoisi. 

Millä selviän tästä kaikesta, olen joutunut kysymään itseltäni useammankin kerran. Olen ottanut käyttöön kaikki selviytymiskeinoni, ne hyväksi aiemmin todetut ja joitakin uusia myös. Paitsi että tietysti kirjoitan kuten aina erityisesti silloin kun minulla on vaikeaa, olen myös ensi kertaa elämässäni joutunut turvautumaan ammattiapuun. Pitkät keskustelut kriisityöntekijän kanssa ovat olleet tärkeitä, mieltä avaavia ja puhdistavia. 

Postauksen kuvituksena iloisia kuvia Eija Jokisen mainiosta
lastenlorukirjasta Variksenpoikia naurattaa

Mutta selviytymistyö samoin kuin fyysisestä sairaudesta paraneminen on ihmisen suurimmaksi osaksi kuitenkin tehtävä yksin, oman mielensä ja kehonsa avulla ja näiden kahden yhteistyöllä. Listaan tähän omia keinojani, joilla selättää flunssa ja hoitaa murheellisen sydämen avohaavoja niin etteivät ne enää vuoda vaan vereslihan päälle voi alkaa muodostua suojaava, hoitava ensirupi. 

1. Vastamehustettu vihannesmehu ja muu ravitseva ruoka

Näinä päivinä olemme lasten kanssa mehustelleet ahkerasti. Meillä on kotona kymmenisen vuotta vanha mutta hankintahetkellään markkinoiden parhaimpia ja laadukkaimpia mehustajia. Käytämme sitä epäsäännöllisen säännöllisesti, ja aina kun joku perheestä on sairaana tai liikkeellä on flunssaa.

Nyt olemme vuoron perään olleet melkein kaikki, ja mehustin surisee. Erityisesti neljävuotias kuopus rakastaa kurkku-, mandariini-, porkkana- ym. palojen ja esimerkiksi tyrnimarjojen pudottelemista mehustimen suuttimeen. Usein mukana on myös ekaluokkalainen, joskus myös esikoinenkin. 

Ja lopputuloksesta eli raikkaasta ja ravitsevasta mehusta nauttivat kaikki. 

Eilen kesken mehustamisen kuopus yhtäkkiä alkoi hymyillä ja nauraa. Mikä naurattaa, kysyin häneltä. Kun sinä olet niin ihana! 

Niin olet sinäkin, vastasin ja sitten jatkoimme mehuntekoa mutta en voinut olla hymyilemättä vielä kauan jälkeenpäin. Eikä mehun juomisen jälkeinen voimistunut olo ollut vielä koskaan ollut voimallisempi kuin sillä kerralla. 

Terveellinen, tuoreista raaka-aineista valmistettu ruoka on kriisien ja sairauksien hetkellä tärkeämpää kuin koskaan. Vaikka tekisi mieli sortua helppoihin energialähteisiin kuten suklaaseen ja jäätelöön, niin ainakaan kokonaan niillä ei kannata energiatarvetta tyydyttää. Jos muu ei mene alas niin tee sosekeitto: keitä kasviksia ja lisää siihen vaikka linssejä ja soseuta kaikki lopuksi ja täyteläistä kaurakermalla. 

Oma sairasruokani on sosekeittojen lisäksi perinteisesti kana-inkiväärikeitto. Sitä keitän flunssaisena ison kattilan ja syömme sitä perheen kanssa kahdella tai kolmella aterialla. Keittoon laitan kurkumalla maustettua kanaa, perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja ruususuolaa. Ja koska lapset eivät välitä inkivääristä, raastan sitä (juuresta)omalle lautaselleni ennen keiton annostelua. Ja tietysti paljon tuoretta persiljaa päälle! 

2. Luonto

Luonto hoitaa ja auttaa aina. Ihan aina. Mene metsään tai veden äärelle, niitylle tai kotipihalle. Jos olet niin sairas ettet voi mennä ulos, katsele ikkunasta. Näin teen minäkin. Hakeudun sängyssä siihen asentoon että näen naapuripihan koivun heiluttelevan oksiaan, keltaisten lehtien lentävän. Näen pilvet joita tuuli kuljettaa. Linnut jotka lentävät. Kotipihlajan punaisena hehkuvat marjat. 

Toinen keino on katsella ja lukea luontokirjoja. Tutkimustenkin mukaan pelkkä luontokuvien katselu rauhoittaa ja helpottaa stressioireita. Tämän sairauden aikana olen lukenut esimerkiksi  Mika Honkalinnan Korppiretkeä (upea, ihmeellinen valokuvakirja), Kimmo Ohtosen Metsä elää -teosta (samat sanat kuin edellisestä) sekä Pauliina Kainulaisen Metsän teologiaa.  

Lisäksi olen selaillut kertaalleen jo lukemaani mutta aina ajankohtaista Pohjolan voimaeläinkirjaa, jonka tekijät ovat Maaretta Tukiainen ja Markus Frey. Suosittelen näitä kaikkia kirjoja lämpimästi kaikille toipilaille ja luonnon voimaa kaipaaville.

Ja kunhan tästä flunssasta tolpilleni pääsen ja annan parin toipilasviikon kulua, lähden ensi töikseni taas mereen talviuimaan! Onneksi juuri ennen tätä keuhkot tyhjentänyttä ja jalat alta vienyttä iskua eli kaikkea tapahtunutta ja sairastumista uin meressä uimistani, suorastaan ihmettelin mikä kylmävesiriippuvuus minuun oli iskenyt kun piti melkein joka päivä päästä pyöräilemään syksyisen aurinkoisen ruskamaiseman läpi rannalle, ja usein pilvisessä ja sateisessakin säässä.

Tankkasin voimia, tajuan nyt jälkeenpäin. Keräsin itseni täyteen kaikkea kaunista ja hyvää kuten jo elokuisell Lapin-matkallakin tapahtui, jotta olisin valmis kohtaamaan edessä olevat haasteet. Niin, olenko, olinko valmis? Sitä en itse osaa sanoa vaan heittäydyn tässäkin sen uskon varaan, että suuremmissa käsissä on kaikki tällainen. Sattumaan en missään tapauksessa usko. Mikään tässä maailmassa ei ole sattumaa.

Talviuintirannalla.

3. Lapset (tai lemmikkieläimet)

Kun ihmisellä on lapsia, hänellä on voimatankki mukanaan koko ajan. Jo ajatus siitä että lapset ovat siinä ja tarvitsevat vanhempaansa, antaa voimia. Elämä ei voi pysähtyä kokonaan, sillä ruoka on laitettava pöytään ja syli avattava kun pikkuinen tarvitsee halausta. 

Ja jos perheessä on koira kuten meilläkin toukokuun viidenteen päivään asti oli, saman asian ajaa sen tarpeet ja turkin silitys. Kun koira katsoo silmiin ja painaa päänsä polvellesi, maailma on aina vähän parempi paikka. 

Nyt kun olen ollut niin sairaana, en ole jaksanut juuri leikkiä lasteni kanssa, mutta lukeneet olemme sen mukaan miten ääneni on sallinut. Silloin kun ääni ei ole kulkenut, olemme katsoneet sohvalla yhdessä piirrettyjä. 

Kuopuksen kummitädiltään saama lahjakirja jossa ei ole tarinaa vaan pelkkiä yksityiskohtien etsimistehtäviä (Mauri Kunnas: Herra Hakkarainen huvittelee) , on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi näinä päivinä. Ääni ei paljon kulu, kun minun täytyy vain sanoa asia, mikä listassa on etsimisvuorossa. 

Vaikka osaisihan kuopus itsekin ne sanat lukea, hänhän juuri oppi oman flunssansa aikana lukemaan (lue aiheesta halutessasi täältä). Mutta eihän se ole sama. Lapselle lukeminen ei ole koskaan pelkkää lukemista, vaan myös läheisyyttä, yhdessä tekemistä, yhdessä ihmettelemistä. 

Eräänä päivänä viime viikolla esimerkiksi luimme keittiön sohvalla toista lahjakirjaa, naapurin tädiltä syntymäpäivälahjaksi saatua eläinlorukirjaa Variksenpoikia naurattaa ( tekijä Eija Jokinen). Eräs loru kertoi harakasta joka haaveili hopeisista esineistä ja toivoi niillä saavansa tuotua onnen pesäänsä. 

"Niin se hassu harakka tuumi ja totuudeksi tietoaan luuli, eikä se tiennyt lainkaan että onni ei löydy esineistä", lorun alkupuolella sanottiin. Kuopuksen kasvoille tuli mietteliäs ilme. Nyt sillä on joku kysymys mielessä, tiesin odottaa ja ajattelin jo tietäväni kysymyksen. Mistä se onni sitten löytyy, hän varmaankin aikoo kysyä. 

Äiti, mikä on onni ja miksi se harakka sen pesäänsä haluaa, hän sen sijaan kysyi. Hetken piti miettiä mitä vastata. No onni on esimerkiksi juuri tätä mitä me nyt tehdään, sanoin sitten. Tätä kun istutaan tässä sohvalla, ollaan iloisia ja luetaan yhdessä kivaa kirjaa.

Lapsen kasvoille levisi spontaani, leveä hymy. Jatkoin: Tai onni on sitä kun leikitään yhdessä tai mennään metsään tai syödään hyvää ruokaa ja jutellaan miten on päivä mennyt. Onni on sitä että minulla on sinut ja sinulla on minut ja koko perhe ja sukulaiset ja ystävät ja naapurit ja tuttavat. 

En kovin usein näe lastani niin perinpohjin ilosta hyrisevänä kuin hän siinä hetkessä oli. Halasimme ja hän selvästi makusteli sanojani, oli ilmeisen tyytyväinen siihen miltä ne tuntuivat. Luimme lorun loppuun (ja siinä se vastaus tulikin: Onni löytyy taidosta elää ja iloita, huomata aurinko vasten taivasta - pienistä arkiasioista joita ei kukaan rahalla osta!)

Harakka luuli siis aivan väärin. 

4. Hymy

Hymyn voiman keksin kaksi vuotta sitten koronaoireiluni aikaan, jolloin olin ainakin kaksi kertaa sairaampi kuin tässä flunssassa ja huoli uudesta viruksesta ja maailmantilanteesta oli suuri. 

Kun huoli ja hätä on suurimmillaan eikä esimerkiksi uni meinaa sängyssä tulla, käännä huulesi hymyyn. Vaikka hymy on tekaistu, se toimii: huomaat hymyileväsi ja olosi muuttuu välittömäksi pienen piirun verran paremmaksi. Tai vähän isommankin piirun. 

Jatka hymyilemistä, vaikka se tuntuisi oudolta ja väkinäiseltä. Huomaat, että hetken kuluttua hymyilet ilman pakottamista, ja jokin möykky sisällä alkaa sulaa. Hymy toimii erityisen hyvin yhdistettynä edellä mainittuihin voimaantumiskeinoihin, eli esimerkiksi luontoympäristössä, sielumusiikkia kuunnellessa tai vaikkapa nukkuvia tai leikkiviä lapsia katsoessa. 

5. Musiikki

Joskus puolileikilläni sanon, että ilman Arrival of the birdsiä  en olisi enää hengissä tai ainakaan välttämättä järjissäni. Sitä kappaletta kuuntelin koronaoireiluni ja siihen liittyneen henkisen paineen aikana keväällä 2020 ja sen jälkeen olen kuunnellut aina, kun haluan lepoa, lohdutusta ja toivoa. Kutsun kappaletta sielumusiikikseni. Sellaiseksi musiikiksi, joka tuntuu virtaavan suoraan sieluun ja sydämeen ja on kuin henkinen voimavirtayhteys musiikin ja mielen välille olisi kytketty. 

Hädässä oleva, huolien täyttämä tai surun murtama mieli saa sellaisesta musiikista välittömästi voimaa ja lohtua. On kuin eteen avautuisi avara, valoisa tila jossa on helppo hengittää. Mikä hiertääkään ja huolestuttaakaan, se on heti jossakin kauempana eikä raasta niin voimakkaasti enää.

Jokaisen on tunnistettava itse oma sielu- ja voimamusiikkinsa. Uskon että useimmille musiikkia kuunteleville tehtävä on aika helppo. Listaan tähän postauksen lopuksi joitakin omia sielumusiikkejani, Arrival of the birdsin lisäksi: 

Ludovico Einaudi

Evenstar (Lord of the rings)

Unlocking the mind

If you put you trust to God to guide you (Fountainview Academy version)

Canon In D | Pachelbel's Canon